Scandinavia meets the World - best practice in public libraries' -konferenssi Århusissa 10.6.2001-12.6.2001
- http://www.aakb.dk/norden/html/programme.htm - osoitteesta löytyvät konferenssin powerpoint-esitykset

Muutama viikko sitten kirjoitin muistion Eskilstunassa järjestetystä pohjoismaisesta kirjastokonferenssista, seuraavassa muistiinpanoja kymmenen kertaa suuremmasta konferenssista Århusista. Molemmat olivat omalla tavallaan onnistuneita ja innostavia tilaisuuksia.

Århusissa Pohjoismaat kohtasivat kirjastolaisia muualta päin maailmaa: huippupuhujat olivat Bertelsmann-säätiön kirjastoverkoston jäseniä Helsingistä Singaporeen. Workshopeissa osallistujilla oli tilaisuus keskustella esiin tulleista teemoista pienemmissä ryhmissä. Ohjelma oli tiivis, mutta aikaa mielipiteiden vaihtoon oli myös iltariennoissa sunnuntaina ja maanantaina.

Tervetuliaissanat lausui Århusin kirjastotoimenjohtaja Rolf Hapel ( http://www.aakb.dk/ ) , myös Bertelsmann-säätiön kirjastoverkoston jäsen. Jens Thorhauge Tanskan kirjastohallinnosta ( http://www.bs.dk/ ) puhui kirjastojen haasteista ja Tanskan uudesta kirjastolaista sekä ohjelmista, joilla uusia standardeja toteutetaan.

Kirjastolain ensimmäinen periaate on, että kirjastosektoria täytyy tarkastella ja kehittää kokonaisuutena. Tähän Tanskassa on hyvät mahdollisuudet, koska yleisillä, tieteellisillä ja koulukirjastoilla on yhteinen hallinto. DanBib-tietokanta sisältää pienimpiä lukuunottamatta kaikkien tieteellisten ja yleisten kirjastojen kokoelmat. Bibliotek.dk ( http://www.bibliotek.dk/ ) tarjoaa pääsyn tietokantaan internetin kautta. Tietokannasta voi myös tehdä aineistoon varauksia. Käyttäjä valitsee haluamansa kirjaston, josta noutaa materiaalin sen saavuttua. Jatkossa palvelua kehitetään portaaliksi, joka sisältää myös esim. kirjakaupat.

Kirjastolain mukaan kirjastojen tulee perinteisen materiaalin lisäksi tarjota myös cd-levyjä, multimedia-aineistoja ja pääsy Internetiin. Laissa todetaan myös, että aineiston käyttö kirjaston tiloissa tai sen lainaus tulee olla ilmaista. Vapaa ja ilmainen pääsy liittyy kuitenkin vain peruspalveluihin. Pääsy kansallisiin digitaalisiin aineistoihin ja esim. kaukolainaus on asiakkaille ilmaista, mutta kirjasto voi tarjota myös maksullisia erityispalveluita.

Kirjastolaissa puhutaan myös yleisten kirjastojen välisestä yhteistyöstä ja sen tärkeydestä. Myös maakuntakirjastojen roolin muutoksia pohditaan. Jotta uuden lain vaatimuksia voidaan toteuttaa, kehittämiseen ja kokoelmien täydentämiseen on myönnetty rahaa. Tanskassa koulutetaan parhaillaan vertaiskouluttajia kirjastoihin sekä projektityön hallitsevia kirjastolaisia. Kirjastonjohtajille järjestetään johtajakoulutusta. Nyky-yhteiskunnassa kirjastoja tarvitaan, koska tiedon pirstaloituminen ja suuri märä ei välttämättä suinkaan johda paremmin informoituihin kansalaisiin vaan tietämättömyyteen ja ahdasmielisyyteen. Thorhauge uskoo, että kirjastoilla on potetiaalia nykyistä suurempaan vaikuttavuuteen .

Sue Sutherland Uuden Seelannin Christchurchista http://library.christchurch.org.nz/ ) kertoi, kuinka henkilökunta pitäisi huomioida organisaatiomuutoksissa. Uuden Seelannin väkiluku on 3,8 miljoonaa, Christchurchin 319 000. Kunnan kirjastoverkko koostuu pääkirjastosta, 12 lähikirjastosta ja kirjastoautosta. Lainoja on vuosittain 5,5 miljoonaa, mikä on yli 17 lainaa asukasta kohti. Budjetti on 57 400 000 mk.

Christchurchissa on vuodesta 1996 tehty muutoksia työtapoihin, organisaatiorakenteeseen ja pyritty myös muuttamaan työpaikan organisaatiokulttuuria. Tämä on ollut tarpeen, koska loppukäyttäjän itsepalvelu ja odotukset ovat lisääntyneet, tietotekniikka on otettu käyttöön ja kirjastossa pitää selvitä pienellä budjetilla.

Organisaatiota tarkasteltaessa kirjastossa huomattiin, että statuksen ja aseman merkitys oli korostunut, organisaatio oli hierarkinen, riskejä ei otettu ja työnkuvat olivat tiukat. Sue Sutherlandin sanoin kirjasto oli 'naive and unbusinesslike'. Muutokseen ei oltu halukkaita, koska 'tätähän on jo kokeiltu' eikä työpaikan 'pyhistä lehmistä' uskallettu keskustella.

Muutosprosessissa annettiin vastuuta ja valtaa yksilöille ja tiimeille sekä keskityttiin oppimiseen ja kehittämiseen. Toimintaa kehitettiin projektilähtöiseksi ja päätökset perustuivat laatuajatteluun. Työntekijöiden suoriutumisesta annetaan palautetta ja resurssit jaettiin uudelleen, jotta voitaisiin paremmin kohdata asiakkaan tarpeet. Muutosprojekteihin kuuluivat kokoelmapalveluiden kehittäminen sekä pääkirjaston kehittämissuunitelma, jotka on toteutettu olemassaolevalla budjetilla . Kokoelmapalveluprojektissa todettiin, että n. 80% aineistosta tilataan kolmelta toimittajalta. Valinta-, hankinta-, luettelointi- ja käsittelyprosessit mietittiin uudelleen, jolloin tiimissä voitiin toteuttaa 10 henkilötyövuoden vähennys.

Pääkirjaston kehittäminen on kolmivuotinen ohjelma, jonka tarkoituksena on motivoida henkilökuntaa ja etsiä uusi visio kirjastolle. Hankkeessa on perustettu uusia tiimejä ja konsulttien avulla hallittu muutosprosessia. Konsulttien käyttö toi kehittämiseen ulkopuolisen, puolueettoman mielipiteen, joka tuki kehittämistä. Kun tiimejä uudistettiin ja työnkuvia kehitettiin, jokaisen työntekijän piti uudelleen hakea omaa uutta työtään. Tässä yhteydessä opeteltiin tunnistamaan oma ydinosaaminen, kirjoitettiin työhakemus ja saatiin henkilökohtaista ohjausta .

Näissä muutosprosesseissa kirjastossa on käynyt selväksi, että kommunikaatio on tärkeää - silloinkin kun ei ole mitään erityistä kertomista! Kaikkia tapoja, keinoja ja kanavia kannattaa käyttää ja kaikki pitää toistaa monta kertaa, jotta etenkin uudet asiat menevät perille. Tärkeää on myös toiminnan arviointi ja kolllegoiden tukeminen muutoksissa. Kirjastossa järjestettiin 'muutosworkshopeja', joissa prosessoitiin tapahtunutta . Ei pidä myöskään unohtaa, että aina kannattaa juhlia sitä, mikä meni hyvin.

Tuloksena kehittämistyöstä mm. uudistettiin kirjaston 1995 perustetut webbisivut ja perustetiin 'virtuaalilähikirjasto', kolme uutta kirjastoa ja aloitettiin yhteistyö koulujen kanssa.

Sue Sutherlandin maorinkielinen loppulause 'He tangata He tangata He tangata' kertoi oleellisimman: kyse on ihmisistä kyse on ihmisistä kyse on ihmisistä. Josephine Bryant Kanadan suurimmasta kirjastosta, Torontosta ( http://www.tpl.toronto.on.ca/ ) kertoi, kuinka kirjaston osaamistarpeita on kartoitettu ja hekilöstön osaamista mitattu. Toronton kirjastoon kuuluu 98 kirjastoa, jotka palvelevat 2,4 miljoonaa asukasta. Henkilökuntaa on yhteensä n. 2500.

Kirjaston johtamisen haasteita ovat perinteisten ja uusien palveluiden tasapainottaminen, lisääntynyt kilpailu muiden toimijoiden kanssa sekä pienetyneillä budjeteilla selviäminen. Voidakseen toimia tässä tilanteessa, kirjastoissa on oltava motivoitunut ja ammattitaitoinen henkilökunta ja jatkuvaan oppimiseen kannustava ilmapiiri. Osaamisen johtaminen on keskeistä.

Kompetenssi koostuu Bryantin mukaan tiedoista, taidoista, asenteista, arvoista, käyttäytymisestä ja ominaisuuksista, joita tarvitaan työn menestykselliseen suorittamiseen. Kompetenssit korreloivat työsuoriutumisen kanssa, niitä voidaan mitata standardien avulla ja kehittää koulutuksella. Kompetensseja / osaamisalueita on kolmenlaisia: kaikille yhteiset ydinkompetenssit, käyttäytymiseen liittyvät henkilökohtaiset kompetenssit sekä tekniset kompetenssit, joilla viitataan ammatillisiin esim. tiettyyn tehtävään kuten luettelointiin liittyvään osaamiseen.

Kompetenssimallin käyttöönotto liittyy strategiatyöhön: ensin määritetään organisaation strategiset suunnat, kehitettään kompetenssi/osaamismalli ja arviointityökalut, selitetään asianomaisille prosessi ja sen edut sekä otetaan malli käyttöön vaiheittain. Jokainen työtehtävä käydään erikseen läpi. Kompetenssit korostavat ja valottavat yhteisön arvoja. Torontossa prosessi aloitettiin 1998. Kuhunkin työhön liittyy 15 kompetenssia / osaamisaluetta: 5 kaikille yhteistä ydinkompetenssia (asiakaspalvelu, tiimityö, taloudellinen vastuu, innovatiivisuus, tulossuuntautuneisuus), 5 rooli- ja 5 teknistä kompetenssia. Prosessi on pitkä ja aikaavievä, mutta varmasti loppujen lopuksi antoisa.

Kirjaston strateginen suunnitelma vuosille 2000-2003 on osoitteessa http://www.tpl.toronto.on.ca/About/StrategicPlan.pdf sekä Bryantin yhdessä Kay Poustien kanssa kirjoittama artikkeli kirjastohenkilöstön osaamistarpeista on Bertelsmann säätiön sivuilla osoitteessa http://www.stiftung.bertelsmann. de/documents/Competencies.pdf

Päivä jatkui suorastaan mykistävällä esityksellä Singaporen kirjastolaitoksesta ( http://www.lib.gov.sg/ ) . Christopher Chia aloitti esityksensä videonpätkillä maan tv-uutisista, jotka sisälsivät kuvia ja esittelyjä uusista kirjastorakennuksista. Videoissa nähtiin moderneja kirjastotiloja, suuria asiakasmassoja ja mm. kirjojen imurointia. Singapore on pinta-alaltaan pieni valtio, jonka vajaat 4 miljoonaa asukasta asuvat 660 km2:n alueella. Maa itsenäistyi 1965 ja siellä puhutaan neljää eri kieltä. Ensimmäinen julkisin varoin rahoitettu kirjasto perustettiin 1887. National library board perustettiin 1994 ja nyt maassa on kansalliskirjasto, kaksi aluekirjastoa, 20 'community' kirjastoa, jotka sijaitsevat lähinnä ostoskeskuksissa sekä 45 lastenkirjastoa.

Näimme lisää uskomattomia videoita kirjastojen tilasta ennen vahvaa kehittämistä: vanhoja huonokuntoisia kirjoja, ahtaita tiloja, tyhjiä kirjastoja, luetteloimatonta vanhaa aineistoa. Tietotekniikan kehitys on ollut yksi kirjastokehityksen avaimia Singaporessa. Kirjastojen kehittämiseen myönnettiin $55 miljoonaa 8 vuodelle.

Kirjastoissa on kahviloita, internet-yhteyksiä, erilaisia nuorten tapahtumia ja paljon muuta toimintaa . Koska 18-35-vuotiaat käyttävät vähiten kirjastoja, on perustettu nuortenkirjasto library@orchard, jossa järjestetään mm. musiikkitapahtumia viikottain.

Viime vuonna Singaporen kirjastoissa koulutettiin 81 000 asiakasta internetin käytössä. Kirjastojen webbisivuilla oli 3 miljoonaa käyntiä ja yhdessä uusimmista kirjastoista käy päivittäin 25 000 asiakasta. Aukiolotunteja siellä on 60. Kirjastojen käyttö perustuu 100% itsepalveluun, niin lainaus, palautus kuin maksujenkin hoitaminen.

Vaikuttavinta Chian esityksessä eivät olleet ammattitaidoilla rakennetut videot ja powerpoint-diat tai edes 100 000 asiakkaan vyöryminen uuden kirjaston avajaisiin päivän aikana, vaan se kuinka kirjastoille on onnistuttu muutamassa vuodessa luomaan myönteinen, nykyaikainen ja dynaaminen julkisuuskuva, joka houkuttelee kirjastoihin valtavat määrät asiakkaita. Kirjastot kilpailevat ajanvietteenä singaporelaisten suosikkien syömisen ja shoppailun kanssa. Suosituimpia ovatkin kirjastot, jotka sijaitsevat ostoskeskuksissa.

Glen Holt St. Louisin yleisestä kirjastosta ( http://www.slpl.lib.mo.us/ ) kertoi kirjaston suhteista yhteisönsä muihin toimijoihin sekä varojen keräämisestä. St. Louisin 340 000 asukkaasta 49% on afro-amerikkalaisia, 36% valkoisia ja 15% maahanmuuttajia. Alueella on paljon köyhyyttä ja lukemisvaikeudet ovat yleisiä. Jopa 40% :lla väestöstä on jonkinasteisia ongelmia lukemisessa. Kirjastolla on 2,3 miljoonaa lainaa (7 / as.) ja 1, 75 miljoonaa käyntiä (5 / as.) vuodessa. Budjetti on 120 400 000 mk.

Kirjasto on yhdessä paikallisen oppilaitoksen kanssa järjestänyt asukkaille tietotekniikkakoulutusta. Tänä vuonna on koulutettu 7% väestöstä. Paikan päällä kirjastossa on käytetty opiskeilijoita ja lukiolaisia auttamassa asiakkaita työasemien käytössä . Tämä on kunnassa toiminut hyvin

St. Louisin kirjastoissa on pyritty luomaan innostava oppimisympäristö ja ilmapiiri avainlapsille, joita kunnassa on paljon. In-käyttösäännöt on tehty nimenomaan lasten suojelemiseksi ja kirjaston sivuilla on internet safety - peli , jossa lapsille opetetaan turvallista internetin käyttöä. 95% koululuokista käy ainakin kerran kirjastossa. Kirjasto markkinoi itseään mm. bussinkylkimainostuksella. Koska kirjasto postittaa kuukausittain 59 000 kirjettä, käytetään kirjaston markkinoinnissa myös suoramainontaa . Kirjaston lehdistötiedotteet tallennetaan saman tien webbisivuille ja kirjaston henkilökunta on mukana paikallisyhteisön erilaisissa kokouksissa. Kuukausittain tehdään 200 käyntiä päiväkoteihin. Kirjastonhoitajat, opettajat ja vapaaehtoiset kertovat kirjaston palveluista ja pitävät satutunteja. Ostoskeskuksissa (täälläkin!) on 'minikirjastoja', joissa lainaaminen on pääasia. Näiden aukioloajat ovat myös lyhyemmät kuin varsinaisten kirjastojen.

Yhteistyötä tehdään myös taidemuseon, poliisikoulun, kaupunginoopperan, lasten museon, puhelinyhtiön, historiallisen seuran ja kuuden paikallisen radioaseman sekä paikallisen tv-aseman kanssa. Tv- ja radioasemat tekevät myös kirjastomainoksia ja useiltä yrityksiltä on saatu ilmaisia palveluita, kun firmat puolestaan saavat kirjaston kautta mainosta. Yhteistyötä on myös paikallisen pankin ja urheilujoukkueen kanssa. Urheilujoukkueelta on saatu kilpailujen palkinnoiksi lippuja otteluihin ja kirjaston ja joukkueen maskotit esiintyvät yhdessä. Markkinoinnilla lisätään hakeutuvaa kirjastotoimintaa ja luodaan yhteyksiä yhteisön muihin toimijoihin, millä puolestaan voidaan hankkia varoja ja palveluita kirjastolle Tärkeää on että, asiakaille kerrotaan kaikissa yhteyksissä kuinka hyvä kirjasto on!

Glen Holtin mainitsemia mielenkiintoisia linkkejä:
Friends of Libraries USA http://www.folusa.com/
Foundation Center http://www.fdncenter.org/
Libraries for the Future http://www.lff.org/
Library Fundraising Bibliography. ALA http://www.ala.org/library/fact24.html

Päivän viimeisen esityksen piti Chris Batt, joka nykyisin toimii re:source - The Council for Museums, Archives and Libraries -organisaation Learning & Information Society-tiimin johtajana ( http://www.resource.gov.uk/ ). Chris Battin esityksessä oli asiaa ja viihdettä, kuten aina. Batt aloitti kertomalla, kuinka usein joutuu vastaamaan kysymykseen 'mitä oikein teet työksesi' ja kuinka aina on hankalaa selittää, mitä kirjastoala on. Kun vastaa olevansa kirjastonhoitaja, saa usein kommentin 'kuinka mielenkiintoista' ... Imagotyöryhmiä tarvitaan siis muuallakin kuin Suomessa.

Kuten kaikissa hyvissä tarinoissa, myös Battin esityksessä oli jännitystä, surullisia hetkiä ja ehkä jopa onnellinen loppu. 'Kerran kauan sitten kaukaisessa maassa eli mies, joka sanoi että informaatio on avain moderniin maailmaan. Tämä mies oli Tony Blair. Tästä seurasi useita ohjelmia, kuten elinikäinen oppiminen. '

Battin mukaan yleiset kirjastot liittyvät Britanniassa kaikkiin tietoyhteiskunnan ohjelmakohtiin. Kirjastot ovat suosittu palvelu, suositumpi kuin jalkapallomatsit. Kirjastot ovat saavutettavissa helposti ja ilmaiseksi, vain viemäriverkosto on laajemmalle levinnyt. Kirjastoilla on kansallinen brandi ja ne tukevat elinikäisen oppimisen perinnettä. Tämän vuoksi kirjastojen The people's network - hankkeeseen ( http://www.peoplesnetwork.gov.uk/ ) on Britanniassa varattu 170 milj puntaa, josta koulutukseen käytetään 20 milj. puntaa, kirjastojen ja muiden toimijoiden sisältötuotantoon 50 milj. puntaa ja it-oppimiskeskusten kehittämiseen kirjastoissa 100 milj. puntaa . Tällä hetkellä noin puolesta kaikissa kirjastojen toimipisteissä on internet-yhteydet.

Ohjelman puitteissa koulutetaan 40 000 kirjastoammattilaista, mikä tekee 400 puntaa henkeä kohti. Halukkaille järjestetään lisäkoulutusta lopulla rahoituksella. Atk-ajokorttikoulutuksen järjestäminen on kunnan vastuulla, mutta rahat saadaan siis valtiolta. Kaikkiin kirjastoihin hankitaan tarvittava määrä laitteita, sähköpostiosoitteet, laajakaistayhteys sekä videoneuvottelulaitteet ja yhteydet . Lisäksi käytettävissä on rahasto, josta voidaan hakea avustusta kehittämishankkeisiin.

Ohjelma on jo synnyttänyt useita hankkeita kirjastoissa. Yksi uusista verkkopalveluista on Book Forager ( http://www.branching-out.net/forager/index.htm ) , joka auttaa valitsemaan lukemista muuten kuin tekijän tai nimekeen mukaan. Käyttäjä voi valita surullisen / iloisen / jännittävän jne. kirjan. Toinen mielenkiintoinen uutuus on Open Ticket - lukumatka maailman ympäri - palvelu ( http://www.branching-out.net/ticket/index.htm ) .

Tärkeää tässä kehityksessä on vuorovaikutus muiden toimijoiden kanssa ja kirjastojen välillä. Tärkeää on myös vakuuttaa oikeat ihmiset kirjaston ja sen hankkeiden merkityksestä. Markkinoinnin oleellisuus tuli esiin myös Battin puheessa.

Tiistai 12.6

Scandinavia meets the world -konferenssi jatkui tiistaina 12.6. Maija Berndtsonin esityksellä kirjastojen haasteista. Berndtson totesi, että seminaareissa ja konferensseissa on trendinä suuntautua pohjoismaisena rintamana muuhun maailmaan: meillä on ollut anglo-skandinaavinen seminaari, pohjoismaalais-balttilainen konferenssi ja nyt maailmoja syleilevä Skandinavia kohtaa maailman -konferenssi. Haasteena on pysyä edelleen kirjastomaailman kärjessä.

Valokuvien avulla teimme matkan, joka alkoi itänaapureiden kirjastoista Viipurissa ja Pietarissa . Kirjoja on paljon, tilaa vähän ja suuret kortistolaatikot edelleen käytössä. Berndtson totesi, että meidän pitäisikin tuntea vastuuta lähialueen kirjastoista ja niiden kehityksestä.

Seuraavaksi kuulimme pohjoisitalialaisesta Torinon kirjastosta, jossa on järjestetty kansainvälinen arkkitehtikilpailu kirjasto-teatterirakennuksesta . Italian kirjastojen perustana ovat luostarikirjastot, perinne on vahva, eikä kirjastojen kehitys tähän saakka ole ollut kovin nopeaa. Tosin nyt kun Torino on saamassa uuden hienon kirjaston, myös kilpakumppani Milano järjestää arkkitehtikilpailun kirjastosta. Kateus se on kantava voima etelämmässäkin... Espanjan kirjastoilla on sama tausta kuin Italiassa, mutta siellä kirjastot näyttävät jo ihan erilaiselta ja maassa on avattu paljon uusia kirjastoja .

Pohjoismaissa on paljon hyviä käytäntöjä, joita pitää kehttää eurooppalaisessa kontekstissa . Tähän pyrkii PubliCA -konsortiota seuraava Pulman, jossa on edustettuna 27 maata, myös EU-jäsenyyttä hakevia .

Seuraavaksi Breda Karun Sloveniasta, Ljubljanasta ( http://www.lj-oz.sik.si /) , kertoi kirjaston toiminnasta idän ja lännen välillä. Slovenia itsenäistyi 1991. Maassa on 2 miljoonaa asukasta, 60 pääkirjastoa ja kaikkiaan 236 kirjastoa sekä 9 kirjastoautoa ( http://siki.lj-oz.sik.si/eng/index_eng.htm ) . 23% asukkaista on kirjastokortti, jota tosin käyttää yleensä koko perhe.

Tähän saakka tärkeän kirjaston mitta on olllut kokoelman koko ja arvokkaiden vanhojen kirjojen määrä - ei käytön määrä . Kirjastoilla on ollut hyvä ja toimiva verkko, mutta vanhat tarkoitukseen sopimattomat tilat. Koulutus on ollut hyvin perinteistä ja kirjastot hierarkisia.

Itsenäistymisen myötä siirryttiin keskittämisestä hajauttamiseen, mistä on seurannut myös ongelmia. Kirjastot saivat kyllä vapautta, mutta esim. hankinta on vähentynyt ja kirjastoja suljettu - ei ole keinoja painostaa kuntia ylläpitämään palveluita. Toisaalta kansainväliset yhteydet ovat lisääntyneet ja pääsy informaatioon parantunut.

Slovenian COBISS-yhteisluettelossa on mukana 200 yleistä, tieteellistä ja koulukirjastoa. http://www.izum.si/cobiss/welcome_eng.html . Sorosin 1993 perustama säätiö on auttanut myös Slovenian kirjastoja. Sen verkko-ohjelmat ovat antaneet koulutusta ja teknistä tukea. Network Library -ohjelmassa on nimetty 11 mallikirjastoa, jotka verkostoituessaan kehittävät uusia palveluita ja yhteistyöhankkeita sekä esim. yhteisen kotisivun. Slovenia on mukana myös uudessa Pulman-verkostossa.

Maassa on määrätty kulttuurivero 5 vuoden ajalle auttamaan kulttuuri-instituutioita, joita ei 40 vuoteen ole rahoitettu. Myös kirjastot saavat tästä osansa rakentamiseen, kirjstoautoihin, kirjahankintoihin ja tietotekniikkaan.

Ennen tiistain workshopeja Andreas Mittrowann Bertelsmann-säätiöstä esitteli tulevaisuuden (ja nykyisyyden) verkkopalveluita. Esityksessä oli paljon tuttua, mutta oli myös hauska nähdä esimerkkejä, joihin ei ollut aiemmin törmännyt.

Aluksi Mittrowann tarkasteli kirjaston muuttunutta missiota, roolia, osaamistarpeita ja palveluita. Säilyttämisestä ollaan siirtymässä käyttäjäsuuntautuneeseen informaation jakamiseen, fyysisten kokoelmien hoidosta tiedon arviointiin ja navigointiin, fyysisestä aineistosta virtuaali- ja fyysisen kokoelman yhdistämiseen, lisenssien ja pääsyn järjestämiseen.

Mittrowann esitteli esimerkkejä käyttäjäkyselyistä ja -tutkimuksista verkossa. Yksinkertaisinkin keinoin voi kerätä tietoa käyttäjien odotuksista ja tarpeista, ks. esim. Readingin kirjaston kysely osoitteessa http://www.readingpl.org/Survey.html Toisen kyselyn tuloksista ilmeni, että internet on asiakkaiden mukaan kirjastoa nopeampi tiedonhaussa, mutta toisaalta he pitivät kirjastoa tarkempana ja luotettavampana.

Mittrowann jakoi kirjastojen verkkopalvelut push- ja pull-palveluihin. Valtaosa nykyisistä palveluista toimii pull-periaatteella houkutellen käyttäjät kohti kirjaston palveluita. Push-palvelu vie itse palvelun tai tiedon siitä suoraan asiakkaalle kuten kirjaston perinteinen kotipalvelu tai suoramarkkinointi. Palvelut voidaan lisäksi jakaa 'yksi-kaikille', 'yksi-monelle' tai 'yksi-yhdelle'-palveluihin, jolloin ensiksi mainittu on massajakelua, jossa käyttäjä on passiivinen vastaanottaja. Yksi-monelle-palvelu on erilaisille kohderyhmille suunnattua ja yksi-yhdelle henkilökohtaista palvelua. Yksi-yhdelle / pull-palvelu voisi olla esim. räätälöitävä Kirjastot.fi- tai kirjaston kotisivu, jonka käyttäjä voi muokata haluamallaan tavalla. Yksi-yhdelle / push puolestaan voisi olla esim. henkilökohtaisia sms-viestejä tai sähköpostiviestejä. Mittrowannin esityksessä http://www.aakb.dk/norden/PRASENTATION-BST1.ppt on runsaasti esimerkkejä kiinnostuneille.

Kannattaa tutustua konferenssin sivuihin osoitteessa http://www.aakb.dk/norden/

muistiinpanot teki
Päivi Jokitalo
Länsi-Suomen lääninhallitus, Sivistysosasto
Itsenäisyydenaukio 2, PL 22, 20801 Turku
puh. 0205 17 2067 gsm 040 5083 503 fax 0205 17 2053
paivi.jokitalo@lslh.intermin.fi