PR-Foreningen for Nordiske Biblioteker järjesti Eskilstunassa 3-päiväisen kirjastokonferenssin markkinoinnista ja kirjastojen työn ja toiminnan näkyväksi tekemisestä 4.-6.5. Sää ei osallistujia erityisemmin suosinut: perjantaiaamun ukkosesta siirryttiin muutamaan plus-asteeseen ja sadekuuroja tuli pitkin matkaa. Sää ei kuitenkaan haitannut konferenssin onnistumista. Paikalla oli 22 osallistujaa ja kymmenkunta luennoitsijaa kaikista Pohjoismaista.

Eskilstunassa on 90 000 asukasta ja sinne pääsee esim. Tukholmasta junalla tunnissa. Kaupungin kulttuuritarjonta on varsin monipuolista, vaikka Eskilstuna tunnetaankin parhaiten musiikkikaupunkina, joka vuonna 1998 valittiin Vuoden Popkaupungiksi (täältä tulee Kent!) ja seuraavana vuonna Vuoden Jazzkaupungiksi Ruotsissa.

Ohjelma alkoi perjantaina puolelta päivin keittolounaalla. Alkajaisiksi osallistujille paljastettiin (hyvinkin juhlallisesti!) tämän vuoden pohjoismaisen kirjastoviikon juliste, joka lähiviikkoina tulee löytymään osoitteesta http://www.nordiskbiblioteksvecka.org/

Konferenssin avasi isäntäkirjaston ja isäntäyhdistyksen Björn Lindwall, Eskilstunan kirjaston PR-kirjastonhoitaja ja PR-yhdistyksen puheenjohtaja.

Björn mainitsi alkuun tapahtuman Nyköpingistä ( http://www.nykoping.se/culturum/ ). Siellä kirjasto on kiinni kokonaisen kuukauden 3-päiväisen ulkoministerikokouksen takia. Kolmen päivän vuoksi siirrettiin kirjastosta kaikki: kirjat, hyllyt, henkilökunta. Kirjastoon on sijoitettu kokouksen ajaksi lehdistökeskus ja 300 toimittajaa.

Konferenssin ensimmäinen puhuja oli Uwe Bödewadt, Tukholman kulttuuritalon http://www.kulturhuset.stockholm.se/ ) johtaja. Bödewadt siirtyi Tukholmaan viime vuoden maaliskuussa Helsingörin kulttuuritalon johtajan paikalta. Hän on koulutukseltaan pedagogi ja arkkitehti ja on lisäksi kirjoittanut kirjoja ja työskennellyt niin elokuvan kuin teatterinkin parissa.

Uwe B:n mukaan ravintola on kulttuuritalossa ehdottoman tärkeä, koska sen kautta houkutellaan istuskelijoita kulttuurin kuluttajiksi. Kiinnostavimpia - tai haastavimpia - kulttuuritalon asiakkaita ovatkin ne, jotka vain käyvät kahvilla eivätkä osallistu kulttuuritapahtumiin.

Puheillaan kilteistä kirjastonhoitajista Bödewadt sai osan yleisöstä närkästymään. Hän vaati kirjastolaisia tulemaan piilostaan: 'esiin persoonallisuus!' Varmasti Pohjoismaissakin on 'liian vähän vihreätukkaisia kirjastonhoitajia' , mutta ei kai kiltteys sinänsä tee kirjastoammattilaisesta huonoa ? Useaan kertaan tuli esiin myös aggressiivisuus kvaliteettina, jota Bödewadt kirjastoihinkin kaipaa. Jos sillä tarkoitetaan hakeutuvaa ja aktiivista toimintaa, hyvä...

Hänen mukaansa useimmat kirjastonhoitajat eivät hallitse markkinointia, show bisnestä, sponsorointia tai tiedotusvälineitä ja niiden kanssa toimimista. Kirjastojen tulisi kuitenkin olla aktiivisempia ja ottaa paikkansa edistyksellisinä kulttuurinvälittäjinä. Kirjastoissa pitäisi järjestää rap-kilpailuja (onhan siinä kyse kielestä!), tarinankertomista, scifi-festareita.

Hän totesi myös, että 60% hyvästä kirjastosta on kaaosta. Lahjakas kirjastonhoitaja osaa hoitaa tämän kaaoksen oikein.

Sen sijaan, että kirjastoon kutsutaan 'känsliga manliga författare', joita kirjastonhoitajat eivät voi vastustaa, pitäisi toimia käyttäjille matkanjohtajana suuriin kysymyksiin. Kirjasto on Bödewadtin mukaan perustutkimusta ihmisenä olemisesta. Kirjastolla on tänä päivänä kuitenkin lahjakkaita kilpailijoita. Tässä tilanteessa pitää pohtia, ovatko kirjaston kulttuuripoliittiset tavoitteet vanhentuneita. Tänä päivänä luotu kirjasto ei enää riitä 10-15 vuoden kuluttua. Kuitenkin Uwe Bödewadt itse totesi, että kyse ei ole monimutkaisista asioista: pitää johdattaa käyttäjiä suuriin kysymyksiin, luoda tila hiljaisuudelle, tarjota kohtaamispaikka. Provosoiva puheenvuoro tuotti ainakin keskustelua pitkin päivää, iltaan saakka.

Elisabeth Reslegaard, Läsrörelsen-kampanjan vetäjä, kertoi suurten kampanjoiden käynnistämisestä ja pyörittämisestä. Lähtökohtana on hänen mukaansa aina yhteistyö, jossa pitää aloittaa sieltä, missä se helpoimmin onnistuu. Ja sponsoroinnin sijaan hän puhuu mieluummin nimenomaan yhteistyöstä.

Muutaman vuoden takaisen kampanjan puitteissa tehtiin yhteistyötä Åhl\'e9nsin tavaratalon kanssa. Tavaratalo esitteli Leonardo da Vinciä ja Leonardon Italiaa 10-päiväisessä kampanjassa yhtä aikaa kaupungissa järjestetyn suuren da Vinci-näyttelyn kanssa.

Kampanjan valmistelussa Reslegaard oppi, kuinka löydetään uusia partnereita. Ensin on vain mietittävä, kenelle meistä on hyötyä - ja kenestä itse hyötyisimme. On siis tiedostettava, missä itse on hyvä. Kun tämä on selvillä, pitää tähdätä yrityksissä niin korkealle kuin mahdollista, muuten ei ole tekemisissä sellaisen työntekijän kanssa, joka voi päättää asioista ja koko hanke todennäköisesti unohtuu. Markkinointipäälliköt ovat hyviä yhteyshenkilöitä. Muistettava on myös, että toista mahdollisuutta ei todennäköisesti asiansa esittelyyn saa, vaan tapaamisiin pitää valmistautua huolella.

Vaikka kaikkea yhteistyöstä tulevaa apua ei voikaan arvioida rahassa, ilmaiseksi saatujen tavaroiden, julisteiden, ilmoitusten ja palveluiden arvo on eri kampanjoissa noussut useisiin miljooniin kruunuihin.

Ensimmäinen suuri kansallinen kampanja, jonka ER veti muutama vuotta sitten, oli Dysleksia-kampanja, jonka päättyessä yhteistyökumppaneita oli 70. Kampanjaa seuraavana vuonna Ruotsin Näkövammaisten kirjasto (Talboks- och punktskriftsbibliotek) lainasi 20 tonnia aineistoa; lehtikirjoitukset aiheesta lisääntyivät 500 % ja hallitus perusti luku- ja kirjoituskomitean.

Kampanjatoimistossa yksi henkilö keskittyi tiedotusvälineisiin, minkä vuoksi kampanja sai paljon julkisuutta mediassa.

Viime syksynä aloitettu kampanja Läsrörelsen ( http://www.lasrorelsen.nu/ ) näkee puhutun ja kirjoitetun kielen käyttämisen ja käytön hallitsemisen demokratian edellytyksenä. Kampanja haluaa nostaa esiin sellaisen lukemisen, joka asettaa asiat syy-yhteyksiinsä ja täyttää ihmisen kuvilla, assosiaatioilla ja ilolla. Mottona on 'anna lapsellesi kieli'.

Pohjoismaissa tehdyn lukututkimuksen mukaan 25% ei osaa lukea ja kirjoittaa peruskoulun vaatimusten mukaisesti. Aikaisempaa harvemmat vanhemmat lukevat lapsilleen ääneen ja lukemiseen käytetty aikakin on viimeisten 15 vuoden aikana puolittunut.

Kampanjalla on tällä hetkellä 110 yhteistyökumppania. Näihin kuuluu yrityksiä kuten BTJ tai Åhl\'e9ns, teattereita kuten Dramaten, kustantajia, kirjakauppoja, erilaisia lehtiä, ammatillisia yhteisöjä ja urheiluseuroja.

Maaherrat toimivat kampanjan alueellisina suojelijoina ja lääninkirjastot ovat kampanjan käsivarsia alueillaan. Lisäksi on valittu 'sanomanviejiä', lähettejä, joihin kuuluvat mm. kaikki puoluejohtajat.

Kampanjan yhteydessä McDonaldseissa jaettaviin 1,2 miljoonaan lasten- ja nuortenkirjaan on saatu paperi ilmaiseksi tehtaalta, lehti-ilmoitukset on myös saatu lahjoituksina. Dramatenissa järjestetään syksyllä Läsrörelsen-teemapäivä, johon on ilmainen sisäänpääsy. Muutenkin kampanja tulee esiin tuttujen lisäksi odottamattomissa paikoissa. Museoissa, kirkoissa, kaupoissa, työpaikkojen kirjallisuuspiireissä, Arlan maitopurkeissa. Tavaroita ja palveluita on saatu 15 milj, kruunun edestä.

Tarkoituksena on tietenkin käynnistää prosesseja, jotka jatkuvat kampanjan jälkeen.

Iltapäivällä vierailtiin Eskilstunan kaupungin lastenkulttuurikeskuksessa ( http://www.eskilstuna.se/barnkulturcentrum/ ) , joka on kaupungin kulttuurihallinnon alainen itsenäinen yksikkö kuten kirjastokin. Kulttuuritalossa työskentelee 5 pedagogia: kuva-, musiikki- ja draamapedagogit,
jotka enimmäkseen työskentelevät kouluissa ja päiväkodeissa, vaikka kulttuuritalossakin järjestetään toimintaa, mm. vapaa-ajan kuvataidekerhoja. Opettajat kutsuvat pedagogeja ahkerasti kouluihinsa. Yhden luokan kanssa toimitaan yksi lukukausi. Talossa järjestetään näyttelyitä, joihin voi tilata opastuksen ja toimintaa.

Kokonaisuuteen kuuluu myös lastenkuva-arkisto. Arkisto saa arkistonhoitajan palkkaan avustusta myös valtiolta. Arkistoon on tallennettu tiedot 600 000 lasten piirtämästä ja maalaamasta kuvasta, joista 12 000 on toistaiseksi digitoitu. Digitointi ja arkistointi käy hitaasti, koska työtä tekee yksi kokopäiväinen arkistonhoitaja yksin. Tällä hetkellä palkattuna on myös osa-aikainen työntekijä.

Päivän päätteeksi Eskilstunan kirjaston henkilökunta kertoi eri kohderyhmille tehtävästä kirjavinkkauksesta ja kirja-esittelyistä. Bokpratia on kirjastossa tehty pitkään mm. vammaisten ja erikoisryhmien kuten dyslektikkojen kanssa. Kirjavinkkausta tehdään myös eläkeläisryhmille ja esim. mielenterveysongelmaisille.

Suosituiksi osoittautuneilla keittolounailla asiakkaille tarjotaan ruuan lisäksi kirjavinkkausta ja palveluiden esittelyä. Kuulijoita on tavallisesti 50-60. Ensimmäisellä kerralla keitto loppui kesken. Vinkkauslounaat, samoin kuin 'kirjalliset kahvilaillat' ovat maksullisia. Lounas keittoineen maksaa 25 kr ja kirjailijaillat 50 kr. Tarjolla on silloin kirjalijavieraan lisäksi olutta, kahvia ja voileipiä. Maksullisuuteen siirryttiin, kun niin monet ilmoittautuneista jäivät tulematta paikalle. Kun tilaisuudesta maksetaan, paikalle tullaan varmemmin.

Päiväkotilasten ja koululaisten lisäksi myös vanhemmat ovat tärkeä kohderyhmä. Vanhemmat on yleensä helppo vakuuttaa lukemisen tärkeydestä, kun vetoaa siihen, että lukemalla antaa lapsille paremmat mahdollisuudet kehittyä.

Myös englanninkielistä bokpratia harrastetaan Eskilstunassa esim. lukiolaisille. Lisäksi vinkataan henkilökunnan kesken. Henkilökunnasta on nimetty aihealuevastaavia, joista yksi seuraa esim. runoutta ja voi myös esitellä uutuuksia muille.

Kirjasto järjestää joka vuosi myös kirjoituskilpailun, jonka voittaja saa 50 kappaletta kirjaansa sidottuna. Kirja pääsee mukaan myös Göteborgin kirjamessuille. Viimeksi järjestetyssä kilpailussa oli mukana 87 kirjaa.

Ennen kirjastossa syötyä päivällistä (ja pohjoismaisia yhteislauluja) osallistujille esiteltiin Eskilstunan kaupunginkirjasto ( http://www.eskilstuna.se/biblioteket/ ) varsin perusteellisesti ja innokkaasti. Kutakin osastoa ja toimintoa oli esittelemässä siitä vastaava työntekijä. Palautusautomaattikin voi herättää intohimoja, kun on työstään innostunut!

Äänikirjoja näytti kirjastossa olevan varsin mittava kokoelma. UngInfo-osasto on nuortenkirjasto, jonne tilataan nuortenlehtiä, kirjoja ja muuta aineistoa. InfoPointEuropa vastaa EU-tiedotuksesta ja tarjoaa mm. pääsyn EU-tietokantoihin. Kirjastossa on myös suomalainen osasto, jonne hankitaan kirjoja ja tilataan aikakaus- ja päivälehtiä. Eskilstunan väestöstä n. 10 % on suomenkielisiä.

Dekkarikirjasto on perustettu 1989. Kokoelma sisältää kaikki ruotsalaiset alkuperäiskappaleet vuodesta 1893 tähän päivään ja vuodesta 1989 myös kaiken ruotsiksi käännetyn rikoskirjallisuuden. Kirjastossa on myös laaja leikekokoelma kirja-arvosteluja vuodesta 1939 alkaen sekä Maj Sjöwallin ja Per Wahlöön käsikirjasto. Kokoelma on haettavissa omana kokonaisuutenaan Eskilstunan kirjaston tietokannassa.

Gör vad du tycker är bäst. Lauantai ja sunnuntai 5.-6.5

Lauantai aloitettiin lyhyellä katsauksella mm. Islannin kirjastoasioihin. Holmkell Hreinsson Akureyrin kirjastosta ( http://www.amtsbok.is/ ) kertoi, että kaikki Islannin kirjastot ovat siirtymässä yhteiseen kirjstojärjestelmään. Kuntia Islannissa on runsaat sata ja periaatteessa jokaisessa kunnassa on kirjasto, mutta valtaosa on lähinnä lainausasemia. Holmkellin mukaan n. kolmeakymmentä voi kutsua varsinaiseksi kirjastoksi. Sekin on melkoinen luku, kun ottaa huomioon, että asukkaita koko maassa on n. 280 000. Työasemia islantilaisissa kirjastoissa on asukaslukuun nähden paljon.

Seuraavaksi Ulf Nyr\'e9n kertoi BiblioteksMedia AB:n toiminnasta. Yhtiö kehittää yhdessä kirjastojen kanssa markkinointituotteita kirjastoille. Näitä tuotteita ovat esim. kirjanmerkit ja sateenvarjot, jotka on rahoitettu mainostuloilla. Kirjanmerkeissä toinen puoli on varattu kirjaston mainokselle ja tiedoille, kääntöpuoli taas paikallisten firmojen mainoksille.

Aamupäivän päätteeksi Ulla-Maija Maunu kertoi pienen kirjaston mahdollisuuksista toimia ja tehdä kirjastotyötä näkyväksi. Auran kirjaston ( http://www.aurankirjasto.net/ ) joulukalenteri, yhdessä Jämsän kaupunginkirjaston Tommi Tapiaisen kanssa tuotettu kesän tapahtumakalenteri, funktionaalisen luetteloinnin kokeiluhanke ja pienen kirjaston osallistuminen yhteisten verkkopalveluiden tuottamiseen herättivät ansaittua ihailua osallistujissa. Erityisen innostuneita kuulijat olivat siitä, että pienessä kirjastossa jaksetaan olla aktiivisia ja toimitaan paitsi paikallisesti, myös yhteistyössä muiden kirjastojen kanssa.

Iltapäivällä vierailtiin Balstan musiikkilinnassa ( http://www.balstamusikslott.se/ ) , joka toimii n. 100 yhtyeen ja bändin harjoittelupaikkana. Balstassa on myös äänitysstudio, eikä lähistöllä ole asuintaloja, joten bändit voivat luukuttaa tiloissa mielin määrin. Iltapäivällä Conny Äng, Norrköpingin kirjaston (http://www.nsb.norrkoping.se/ ) markkinointipalkittu kirjastonjohtaja kertoi, kuinka kirjastosta on tullut käytetympi kuin Tukholman, Malmön tai Göteborgin kirjastoista. Norrköpingin pääkirjastossa käy vuosittain 1,5 miljoonaa asiakasta, mikä kirjaston toimintakertomuksessakin mainitaan suurimmalla fontilla päättäjiä ajatellen.

Äng totesi, että kirjastotoiminnan pitää olla läpinäkyväa. Asiakkaille on oltava selvää, mistä kirjastossa on kyse ja myös ketkä siellä ovat töissä. Hienoa on, jos johtaja tunnetaan. Norrköpingin kirjaston webbisivuilla esitellään koko henkilökunta kuvien kanssa.

Kirjasto on Ängin mukaan teatterinäyttämö ja kaikki osalliset ovat toimijoita, näyttelijöitä. Kirjasto on myös linna, johon puolestaan mielikuvana liittyy hiljaisuus. Yksi vertaus on rautatieasema: paljon liikettä, virikkeitä ja kohtaamisia.

Kirjaston henkilökunnalle on tärkeää olla innokkaita, antaumuksellisia, luovia, kiinnostuneita. Henkilökunnalla pitää olla asennetta ja kyky puhutella. Sano kyllä! kehottaa Äng.

Kirjaston tulee olla avoin, puoleensa vetävä, sillä tulee olla oma luonne ja ilmapiiri. Jos johtajalla on persoonallisuutta, kaikki sujuu helpommin, sillä Ängin sanoin 'kuka tahansa osaa suunnitella, laskea ja hallinnoida - mutta se muu vaatii enemmän.' Meidän pitäisi pystyä olemaan 'personliga i det professionella'.

Kirjasto on kirjaimellisesti kansan talo, jossa on sitä hauskempaa mitä enemmän väkeä. Ja asiakkaat tuovat lisää asiakkaita! Loppulauseeksi Conny Äng näytti lehtiotsikon, jossa todettiin että 'mikä tahansa kirjasto voi opettaa opiskelijoille menneisyyttä, tämä kirjasto suunniteltiin näyttämään heille tulevaisuuden.'

Lauantaipäivän päätteeksi Annette Johansson Tukholman kaupunginkirjastosta ( http://www.kultur.stockholm.se/ ) kertoi Besökarens väg-projektin tavoitteista. Viime vuonna tehdyssä käyttäjäkyselyssä kävi ilmi, että useimpien asiakkaiden (60%) mukaan parasta kirjastossa on, että se on suuri, että valikoima on laaja ja että kirjasto on kaunis ja sijaitsee keskeisellä paikalla. Sisällöistä käyttäjät eivät maininneet mitään. Kaupunginkirjaston asiakkaista noin puolet on opiskelijoita.

Uudessa projektissa pyritään nostamaan työympäristön, mutta myös kävijän kirjastossa 'vaeltamisen' laatua, saamaan aikaan luova ympäristö, jossa kaikki osapuolet ovat osallisina. Kehittämistyöhön lähdetään asiakkaan näkökulmasta ja odotuksista.

Kehittämishankkeen budjetti on tänä vuonna i 3,4 miljoonaa kruunua, samoin ensi vuonna. Hanke etenee neljässä vaiheessa, joihin sisältyy vuoroin ideointia, vuoroin toteutusta. Henkilökunta sai tässä vaiheessa valita, lähteekö mukaan kehittämistyöhön. Vain vajaa puolet henkilöstöstä on toistaiseksi mukana.

Sunnuntaiaamu alkoi Leikny Haga Indergaardin esityksellä Stavangerin kirjastosta ( http://www.stavanger.kommune.no/solvberg/html/stavanger_bibliotek.html ) ja kulttuuritalosta. Leikny toimii siis sekä kirjaston että kulttuuritalon johtajana 108 000 asukkaan kaupungissa.

Ajattele suuria ajatuksia! Keskity mahdollisuuksiin, älä rajoituksiin, ilmoitti Leikny motokseen heti alkajaisiksi. Kulttuuritoiminnassa pyöritetään Stavangerissa paljon projekteja. Talo sijaitsee keskustassa ja koostuu kirjastosta, elokuvateatterista, lastenmuseosta, nykytaiteen galleriasta, kahvilasta ja muista näyttely- ja kokoontumistiloista. Kävijöitä on vuosittain n. 1,6 miljoonaa. Alakerran lehtisali on auki aamukymmenestä iltakymmeneen lähes jokaisena vuoden päivänä. Kirjastokäyntejä on 10 asukasta kohti, lainaus on 6,9 / as.

Stavanger pyrkii profiloitumaan kirjallisuuteen ja painottaa erityisesti ilmaisun vapautta. Tämä sisältyy myös kaupungin kulttuuriohjelmaan vuosille 1996-2004. Kaupungissa järjestetään pohjoismainen lasten- ja nuortenkirjallisuusseminaari sekä toimitaan yhteistyössä kirjailijoiden, teattereiden, taiteilijoiden, museoiden, tanssiryhmien jne. kanssa.

Lisbeth Steensborg Fredriksbergin kirjaston PR-osaston johtaja kertoi kirjastonsa erilaisista tapahtumista. Kirjastossa on 120 työntekijää; PR-osastolla 3, joista yksi on graafikko. Osasto koordinoi kaikkien viiden kirjaston tapahtumia ja webbisivuja.

Oli helppo huomata, että kirjastossa on käytössä ammattilainen myös esitteiden ja julisteiden ulkoasun suunnitteluun! Kirjastossa järjestetään kirjaesittelyjä ja kirjallisuuspiirejä, joille hankitaan kirjat ja tarjotaan tilat. Kirjastonhoitaja koordinoi lukupiirien toimintaa, mutta muuten ne ovat itsenäisiä. Lisäksi järjestetään 'tapaa kirjastonhoitaja kahvilassa' -tilaisuuksia, luentoja, kirjailijavierailuita ja elokuvanäytöksiä sekä musiikkitilaisuuksia. Luennoilla on puhunut niin Robinson-kilpailuohjelman osallistuja kuin tanskalainen supermallikin. Osa näistä on ollut nk. kaiken kansan tilaisuuksia, osa sellaisia, jotka tuovat kirjastolle myös prestiisiä.

Tärkeää Lisbethin mukaan on kuitenkin, että kirjasto antaa itsestään professionaalisen kuvan myös tilaisuuksien järjestäjänä. Jos muusikoille todetaan, että aloitusaikaan on vielä kymmenen minuuttia, mutta aloittakaa vaan, 'ei tänne kuitenkaan enää ketään tule', viesti on väärä.

Konferenssi päättyi Satu Hallikaisen esitykseen - jälleen - pienen kirjaston suurista mahdollisuuksista.

Satu totesi aluksi, että kun Suomessa valtionhallinnossa työskentelee vain 3 ihmistä, kentän on oltava tavallistakin aktiivisempaa.

Satu on Muurolan kirjaston johtaja Rovaniemen maalaiskunnassa, mutta toimii kirjastonsa ja sen asiakkaiden hyväksi tavoilla, jotka hyödyttävät myös monia muita kirjastoja. Hän on markkinoinut oman kirjastonsa palveluja mallien avulla. Juuri nyt meneillään on atk-järjestelmien standardeihin liittyvä hanke. Aikasemmin Muurolassa on kehitetty malli, jossa voidaan hyödyntää vanhoja työasemia ja mikroja käyttämällä Linux-käyttöjärjestelmää. Tästäkin voi olla valtakunnallista hyötyä etenkin pienille kirjastoille.

Myös tiedonhallintataitojen opetuksessa Muurolassa ollaan pitkällä. Kirjaston ja koulun roolin selventämisessä myös muualla auttaa varmasti Satu Hallikaisen parhaillaan työstämä suunnitelma tiedonhankinnan sisällyttämisestä opetussuunnitelmaan.

Kaiken kaikkiaan konferenssin ohjelma luentoineen ja vierailuineen oli monipuolinen ja puhujat innostavia. Seuraavan kerran Eskilstunassa kokoonnutaan toivottavasti vuonna 2003! Muistakaa myös pohjoismainen kirjastoviikko Pohjolan sanat ja sävelet 12.-18.11.2001. Lisätietoja ja ilmoittautumislomake osoitteessa http://www.nordiskbiblioteksvecka.org/

Päivi Jokitalo