Tuula Haavisto

Seuraa sekalaisia muistiinpanoja IFLAsta. Todellinen miscellanious kahdessa osassa. Ensin pätkiä itse IFLAsta, perässä tulee kuulumisia konsortio- ja lisenssiasioita käsitelleestä pre-konferenssista, johon osallistuin Bostonissa 16.-17.8.

IFLA oli ennätyssuuri: yli 5.500 osallistujaa, kun yleensä liikutaan 1.500-2.500 vaiheilla.

Mukana on taas kirjastojen elämän ja kuoleman kysymyksiä. Aloitetaan niistä.

WTOn neuvottelut kaupan vapauttamisesta on mainittu Suomenkin kirjastokeskusteluissa jokusen kerran. Copyright and Other Legal Matters -komiteassa tuli käsiini kolmesivuinen dokumentti, jonka aion suomentaa kunhan se on saanut IFLAn hallituksen siunauksen. Dokumentissa kerrotaan selkeästi MIKSI kirjastojen pitää pitää WTO-neuvotteluja silmällä, ja mitä argumentteja voi käyttää lähestyessään maansa hallitusta ja WTO-neuvottelijoita.

Jatkoakin tälle vakavalle asialle on tulossa. Ns. Haagin konventio tutkii, millaisia oikeuskäytäntöjä omaksutaan, jos tulee kauppasopimuksen piirissä olevia ristiriitoja. Myös tätä koskeva teksti on kansainvälisesti työn alla juuri nyt, ja siihen pitäisi vaikuttaa. ALA (Amer. Library association) on esittänyt USAn neuvottelijoille tiettyjen instituutioiden kuten kirjastojen suojaamista konventiotekstissä mm. siten, että mahdolliset oikeudenkäynnit pidetään ao. instituution kotimaassa eikä esim. kansainvälisen vastapuolen nimeämässä paikassa.

IFLA JA KUSTANTAJAT (International Publisher Association IPA) keskustelivat kokouksen aikana IFLAn tekijänoikeuskannanotosta ( http://www.ifla.org/V/press/copydig.htm ). Paikalla olleiden mukaan kustantajat ottaa pulttia siitä 20% asioita, joista ei voidakaan sopia - he haluaisivat IFLAn kannanottoa muutettavaksi juuri niistä kohdista, mikä ei intressien ristiriitaisuuden takia tietenkään käy. Hyvä kumminkin että keskustellaan. Lehdistötiedote keskusteluista: http://www.ifla.org/III/misc/pr310801.htm

Toisaalta oli näkyvissä positiivinen megatrendi, vähän samanlainen kuin AIDS-lääkekopioiden jakelupäätös Etelä-Afrikassa. DIGITOIDUN TIEDON SAATAVUUS on synnyttänyt kaksi varsin voimakasta kansainvälistä liikettä.
Ensimmäinen liittyy kaupallisten elektronisen informaation tuottajien toimintaan. Mm. 41 maahan ulottuva, Sorosin säätiön (Open Society Institute, OSI) tukema eIFL-projekti (www.eifl.net) käytti sitä argumenttina tehdessään ehdoiltaan ja hinnoiltaan edullisen raamisopimuksen noin monelle maalle: jos kerran aineistonne on jo kerran digitoitu, sen jakeleminen samalla vaivalla köyhille maille halvemmalla hinnalla ei ole suuri lisäkustannus. Nyt WHO ja OSI ovat puhutelleet muutamia isoja aineistontoimittajia, ISIä, Elsevier Scienceä ja Silver-Platteria, josko tätä toimintaa voisi laajentaa terveystieteiden alalla. IFLAssa esiintyneet kustantajat kertovat olleensa ensin aivan pöllämystyneitä moisesta ehdotuksesta, mutta nyt sitä tutkitaan vakavasti. Yksityiskohta: Elsevierillä asiaa hoitaa IFLAn pääsihteerinä aiemmin toiminut Leo Voogt. (ks. www.eifl.net , klikkaa tästä Projects, sitten OSI/WHO).
Toinen trendi on non-profit kustantamisen, tutkijoiden ja muiden aineistontuottajien voimistuva liike käyttää hyväksi verkon julkaisukanavia ja ohittaa liiketoimintatyyppinen kustantaminen. Tunnettu MIT (Massachusets Institute of Technology) on laittanut kaikki opetusaineistonsa maksutta verkkoon kaikkien saataville ( http://web.mit.edu/ocw/ ); Mellon-säätiö satsaa tähän 11 milj. USD. Tiettävästi 1.9. alkoi hanke, jossa tuhannet biomedisiinisen alan tutkijat kieltäytyvät julkaisemasta mitään, ellei kaupallinen kustantaja lupaa panna aineistoa yleiseen jakoon puoli vuotta julkaisemisen jälkeen. Humanististen ja yhteiskuntatieteiden alalla toimii MUSE ( http://muse.jhu.edu ), joka tarjoaa aineistoja käyttöön edullisin hinnoin. Tämmöisiä juttuja kuuli IFLAssa monta. Tärkeä kysymys jatkossa on myös, otetaanko ne mukaan kaup. kustantajien keskinäisiin cross-linking ja cross-reference systeemeihin.
HUOM! Näissä kummassakin liikkeessä on otettava huomioon, että käytön hallinto ja logistiikka tuottavat joka tapauksessa kustannuksia, mikäli kyseessä on vähänkin suurempi aineistomäärä.
Tein omia kans.väl. yhteyksiäni varten kaksisivuisen koosteen (ainakin kehitysmaille) maksuttomista tai edullisista elektronisista aineistoista (projektit MIT, Muse, HightWire, BioOne, OSI/WHO, TEEAL). Jos olette kiinnostuneita ja/tai teillä on yhteyksiä kehitysmaihin/Itä-Eurooppaan, saa minulta kopion.

Samansukuinen ilmiö on että KIRJASTOJEN OSUUS ELEKTRONISEN AINEISTON KAUPASTA on todettu hämmästyttävän suureksi, ja sitä on alettu käyttää argumenttina hinta- ja ehtoneuvotteluissa.

E-KIRJOJA tuottavista firmoista kuului pitkin IFLAa samaa kuin Chicagossa: tilanne on varsin epävakaa, firmat eivät ole päättäneet tekisivätkö bisneksiä kirjastojen ja konsortioiden kanssa ollenkaan vai kuinka olisivat.

JULKISTIETO. Olin aiemmin kuullut Mosambikista, että kansa vaeltaa olojen rauhoituttua pitkiäkin matkoja kirjastoon lukemaan lakikirjoja ja muita virallisdokumentteja, joilla on vaikutusta heidän elämäänsä. Nyt kuulin saman jutun Venäjältä ja Chilestä. Muuttuneet olot nostavat julkistiedon hyvin tärkeäksi.
Vallan vallankumouksellinen uutinen mainittiin Yhdysvalloista: joku julkisen tiedon sortti on nykyään saatavissa vain verkossa. Johtopäätös: verkkotiedon julkiset jakelupaikat kuten kirjastot ovat entistä tärkeämpiä.

FUNKTIONAALINEN LUETTELOINTI (lempilapseni) eli idea saada aikaan keskenään linkkien avulla kommunikoivien luettelointitietueiden universumi etenee. Ranskalainen mutta täysin epäranskalainen Patrick le Boeuf piti aiheesta mainion tilannekatsauksen. Mahdolliset muut hurahtaneet, katsokaa http://www.ifla.org/IV/ifla67/papers/095-152ae.pdf (tää on vähän kuiva, mutta Monsieur de B. pitäisi saada Suomeen ja hänen riemastuttava powerpoint-esityksensä kanssa). Toisaalla näissä kokousselostuksissa totean, että Google on asettanut standardit hakujärjestelmälle. JOS kirjastot mielivät peitota sen, antaa KAIKKI AINEISTOLAJIT kattava funktionaalinen luettelointiskeema siihen parhaat mahdollisuudet.

MITEN PITKÄLLE ASIAKASPALVELU voi kansalaispalveluna mennä? Tämä on meilläkin mielenkiintoinen kysymys, kun Kirjastopoliittinen ohjelmakin suosittaa keskitettyjen, valmiiden palvelujen käyttöä, jotta kirjastoissa voidaan keskittyä nimenomaan lähipalveluun. Hyvin resurssoidussa Tanskassa on Horsensin kunnassa meneillään selvitys tästä asiasta, ks. http://www.bibliotek.horsens.dk/ , klikkaa Om biblioteker ja vielä siitä Projekter; sitten InfoKiosk-juttu.

@ your library on uusi MAAILMANLAAJUINEN KIRJASTOKAMPANJA, joka alkoi Yhdysvaltain laajuisena mutta laajennettiin IFLAssa kaikkialle maailmaan. Amerikkalaiset ajattelivat sen olevan heidän IFLA-lahjansa kaikille. Hyvän näköinen juttu, vaikka en ole ehtinyt tarkkaan tutkia. Helsingin kaupunginkirjasto näytti ottavan asian Suomessa ajaakseen, vaikka kampanja kattaa kyllä kaikki kirjastotyypit. (sivuille pääsee mm. IFLAn etusivun http://ifla.inist.fr kautta).

KIRJASTONHOITAJIEN imago on ollut ALAn kampanjointikohteena kautta vuosien. Nyt törmäsin New York Timesissä 23.8. juttuun, jossa asiaa käsitellään, ihan hauskasti ja myönteisessä mielessä. En katsonut löytyykö verkkolehdestä, minulla on jutusta kopio.

Anekdootti, alun perin Maija Berndtsonin kuulema: yhdysvaltain etelävaltioissa, isot kaupungit mukaan lukien, päästiin käynnistämään kirjastotoiminta vasta toisen maailmansodan jälkeen. Syy: ennen ilmastoinnin yleistymistä kirjat homehtuivat käsiin, eikä ainakaan yleisiä kirjastoja kannattanut perustaa.

Prekonferenssi

Ennen varsinaista IFLAa osallistuin konsortioita ja KÄYTTÖOIKEUS/LISENSSISOPIMUKSIA käsittelevään pre-konferenssiin. Mielenkiintoista! Muutama poiminta sieltäkin:

Yhdysvalloissa konsortiot ovat jo vakiintunutta osuusliike-tyyppistä bisnestä, jotka "myyvät" palveluja niitä käyttäville kirjastoille eli jäsenilleen. Uusinta kehitystä on se, että konsortiot alkavat vaihtaa palveluja keskenään. Esim. yhden konsortion (CORBIS) portaalia hyödynnetään nykyään muissakin konsortioissa.
Muuten minusta Yhdysvalloissa on edelleen sekavampi tilanne verkkoaineistojen hankinnassa kuin Euroopassa, on päällekkäisiä ja eri perustein toimivia konsortioita. Teettää paljon työtä yksittäisessä kirjastossa. Yksi kollega kertoi vaivautuneena, ettei hänen pienehkössä yliopistokirjastossaan ole edes tietokantaa siitä, mitä kaikkia lisenssisopimuksia on voimassa, mihin asti ja millaisin oikeuksin.

Pre-konferenssin tähtiä oli Tom Sanville OHIOLINKISTÄ ( www.ohiolink.xxx ). Pointteja:
- Ohiolinkin jäsenkirjastoissa kirjojen varastointikustannukset on minimoitu, säästö käytetty elektronisen aineiston hankintaan
- Kun käynnistämisvaiheesta päästiin, menee 70% Ohiolinkin kuluista nykyään sisällön ostamiseen
- Käytön dynamiikka muuttuu nopeasti: hyvin organisoidun tietoresurssin käyttöluvut kasvavat hitaan alun jälkeen vauhdilla \'e0 selaaminen, tsekkaaminen lisääntyy, informaation käyttö tulee intensiivisemmäksi, ja käyttökerran hinta laskee
- Resurssikeskusteluissa Sanville viittaakin käyttökerran hinnan halpenemiseen ja edelleen laskemiseen, kun haluaa lisää resursseja. Hän EI pyydä lisää rahaa ostaakseen pienempiä aineistomääriä, kuten nousevien hintojen dynamiikka yleensä pakottaa tekemään, vaan argumentoi siis aivan eri ajattelun pohjalta...

Euroopasta kuulin, että Italia on (Länsi-Euroopan) ainoa maa, jossa valtion rahaa ei saada elektronisen aineiston hankintaan ollenkaan. Jopa Iso-Britannia, joka tunnetaan tässä suhteessa hankalana, saa jonkin verran julkista tukea.

KUSTANTAJA/PALVELUNTARJOAJA-puolella porisee edelleen. Yrityskaupat, hankaluudet löytää toimivia hinnoittelumalleja, ei-kaupallisen tieteellisen julkaisemisen kilpailu, yleensä uuden tekemisen haasteet pitävät näköjään kustantajat ja välittäjät kiireisinä. Varsinkin yrityskaupat tuntuvat olevan niin nopeita, etteivät palkolliset aina muista ketä edustavat ja mimmoiset ehdot ovat nyt voimassa\'85

Kumouksellisen puheenvuoron prekonferenssissa käytti venäläissyntyinen Andrei Volkin. Hänen tavoitteensa on korvata kirjastot (!) ja myös kirjakaupat book-on-demand -palvelulla. Projekti oli edennyt jossain määrin, mutta kukaan ei varsinaisesti hämmästynyt kuullessaan hankkeen jumiutuneen tekijänoikeusvaikeuksiin. Miehellä oli kuitenkin sen verran näyttöä ja pontta puheessaan, että se ravisti siinä tilanteessa. Hän oli laskenut kerran vuodessa käytettävän kirjan käyttökuluiksi (varastointikulut) 8,50 USD, kahdesti vuodessa käytettävän vastaavasti 4,50 USD. Hänen kehittämällään book-on-demand-systeemillä käyttökerran hinnaksi tulee 5 USD. Kierrätyksestä ja siitä että en minä ainakaan halua niitä kaikkia kirjoja hyllyyni, luetteloinnista yms. ei ehditty puhua, mutta kyllä hänen ideansa jonkin siivun kirjastojen työstä voi lohkaista. Pienen.

Verkkoaineistojen KÄYTTÖTILASTOPROBLEMATIIKKA on nousussa kirjastojen keskustelunaiheena. Perusasia on, että vähän käytettyjä resursseja aiotaan jättää pois konsortioiden valikoimista, mikä uhkaa erityisalojen tiedonsaatavuutta. Muutama pointti tästäkin aiheesta:
- käytön kasvun dynamiikka on eri aloilla erilainen, humpparipuolella ei kannata listiä aineistoja yhtä herkästi kuin luonnontieteissä
- jossain oltiin jo tekemässä pudotuspäätöksiä, mutta aineistontarjoaja paransi tarjoustaan: antoi lisää aineistoa samaan hintaan
- on päätettävä, mitä mitataan: mikä on käyttökerta?
- JISC-järjestelmällä Iso-Britanniassa on mainiot tilastointimenetelmät, uusi kehittelyprojekti ks. http://www.jisc.ac.uk/curriss/collab/c6_pub/uswg/
- Kirjastot ovat vaatineet ja saaneet käyttötiedot kustantajilta ilmaiseksi, nyt oli sellaista ilmaa että ainakin tietyn tarkkuustason jälkeen tilastotieto olisi maksullista
-Turkissa tehdyn selvityksen mukaan käyttäjäopetus on suorassa suhteessa aineiston käyttöön

VERKKOAINEISTOJEN KÄYTTÖLIITTYMISTÄ todettiin asia, joka kuulostaa itsestään selvältä, mutta pitää sisällään Todellisia Vaatimuksia: google on asettanut käyttöliittymän standardin, ja kirjastojen viritelmät kilpailevat sen kanssa.

ENCYCLOPEDIA BRITANNICA oli jonkin aikaa verkossa maksuttomana, mutta on palannut maksulliseksi