KURSSISELOSTE/ Päivi Laakkonen, kirjastonjohtaja, Tampereen kaupunginkirjasto-Pellervon kirjasto

Erilaiset oppijat konferenssi lukivaikeuksisten aikuisten parissa työskenteleville
Pohjolan kansanakatemia,Göteborg
8.-10.11.2001

Konferenssiin osallistui aikuiskouluttajia, tutkijoita, erilaisissa projekteissa työskenteleviä, erilaisten oppijoiden järjestöjen edustajia ja muita lukivaikeuksisten parissa työskenteleviä Islannista, Norjasta, Tanskasta, Ruotsista ja Suomesta. Konferenssin pääteema oli tietotekniikan käyttö apuvälineenä aikuisdyslektikkoja opetettaessa .

Konferenssi järjestetään vuosittain yhteistyössä seuraavien tahojen kanssa: Rvux (Riksförbundet för kommunal och statlig vuxenutbildning), Ruotsi ja Erilaisten oppijoiden liitto, Suomi.

HERO

Ohjelmassa oli kaksi suomalaisalustusta: toinen luennoitsija oli Helsingin Erilaisten Oppijoiden (HERO:n) puheenjohtaja Airi Valkama ja toinen projektivastaava Carina Siven . Airi Valkama kertoi erilaisten oppijoiden järjestön toiminnasta, sen kehittymisestä ja laajenemisesta Suomessa. Hän kertoi myös erilaisista projekteista ja aloitteista, joissa Hero on ollut mukana. Esim. aikuislukioprojekti, nuorten sopeutumisvalmennuskurssi, toiminta pitkäaikaistyöttömien parissa sekä ammatilliseen koulutukseen liittyvä eu-projekti. Tavoitteena on, että lukivaikeus otetaan huomioon, että se ei ole vamma eikä vika, vaan kyse on erilaisesta tavasta oppia, ehkä vain hitaammasta tavasta oppia. Nyt on vireillä uusi eu-hanke, Equal-projekti, jossa lukibussi kiertäisi ympäri Suomea kouluttamassa opettajia, sosiaali-ja terveyspuolen ihmisiä (entä kirjastonhoitajia ?).

Yhtenä ongelmana Airi Valkama piti sitä, että lukivaikeudella ei ole tautiluokitusta, vaikka se on monien ongelmien taustalla. Muissa Pohjoismaissa on käytössä suppeampi termi, dysleksia = aivoperäinen lukemisvaikeus, joka haittaa MERKITTÄVÄSTI lukemista ja kirjoittamista. Suomessa erilaisten oppijoiden järjestöt haluavat käyttää laajempaa termiä: lukivaikeus ja erilainen oppiminen.

Heron toimitilat löytyvät Helsingin keskustasta, Vilhonkatu 4 B 13. www.lukihero.fi . Email: herosak@lukihero.fi .

SF-SOL

Toinen suomalaisalustus oli nimeltään Södra Finlands skriv-och läsprojekt. Se on ruotsinkielisissä oppilaitoksissa, viidellä eri paikkakunnilla toteutettu projekti ja on varsin mittava hanke: mukana ovat oppilaat, opettajat, vanhemmat ja jotkut kunnallispoliitikot.

Oppilaitokset olivat lukio, 2 ammattioppilaitosta ja 2 ammattikorkeakoulua. Oppilaat testattiin, tarkoituksena auttaa lukivaikeuksisia ja ehkäistä syrjäytymistä. Tuloksena oli, että 15 %:lla oli lukemis- tai kirjoittamisvaikeus. Projektissa oli mukana asiantuntijoita Suomesta ja Ruotsista. Testien jälkeen annettiin erityisohjausta ja opiskelutekniikan opetusta erikseen näille 15%:lle, osalle laadittiin mukautettuja opetusohjelmia jne. Myös opettajia ohjattiin ja pidettiin vanhempainiltoja. Tilaisuuksiin pyrittiin saamaan myös kunnallisia päättäjiä. Projektin 1. raportti on nimeltään SF-SOL Södra Finlands Skriv- och Läsprojekt. Projekti jatkuu vielä. 

Sanastoa

Oppimishäiriöiden sanastoa (poimittu HERO:n eli Helsingin Erilaisten Oppijoiden kotisivulta):
Agnosia = aivotoiminnan häiriötila, jolle on ominaista kyvyttömyys tunnistaa tuttuja esineitä ja asioita huolimatta aistien normaalista toiminnasta.
Dysfasia = aivoperäinen puhehäiriö, joko puheen tuottamisessa tai ymmärtämisessä on vaikeuksia.
Dysgrafia = aivoperäinen kirjoittamishäiriö
Dysleksia = aivoperäinen lukemisvaikeus; sitä käytetään yleisnimityksenä lukemisen ja kirjoittamisen häiriölle.
Lukihäiriö, lukivaikeus = synnynnäinen eri asteinen vaikeus oppia lukemaan ja kirjoittamaan; voi esiintyä erillisenä tai yhdessä muiden oppimishäiriöiden kanssa.
MBD-oireyhtymä (minimal brain dysfunction) = aivotoiminnan häiriö, joka usein ilmenee tarkkaavaisuuden, motoriikan ja hahmottamisen häiriönä, impulsiivisuutena ja oppimishäiriönä.
Oppimisvaikeus = lukivaikeutta laajempi käsite, siihen luetaan myös matematiikan ja kielten opiskelun vaikeudet. Jos lukivaikeus jää hoitamatta, se saattaa vajavaisen kielen ymmärryksen ja kirjoitustaidon vuoksi johtaa yleisempiin oppimisvaikeuksiin.
Sanasokeus = käytettiin aikaisemmin synonyymina lukihäiriölle tai lukivaikeudelle. Tanskassa käytetty termi edelleen.
www.lukihero.fi

Miksi menin mukaan?

Miksi kirjastonhoitajana halusin osallistua aikuiskouluttajien konferenssiin?
Lukivaikeus on monisyinen asia, se ilmenee erilailla eri ihmisillä: kahta aivan samanlaista ei ole. Oppimisvaikeus taas voi johtua 1. lukivaikeudesta 2.sosiaalisista syistä 3.koulusta ja opetuksesta johtuvista seikoista. Kirjasto on erittäin ongelmallinen paikka henkilölle, jolla on lukivaikeus: perustuvathan systeemit aakkosille, numeroille ja kirjastossa ovat hyllyt täynnä katosta lattiaan kirjanselkiä, joista ei helposti saa selvää....

Kirjastonhoitajilta ei uskalla kysyä, kiireessä ja muiden kuunnellessa lukivaikeuksisen on vaikea saada kysyttyä, eikä vastauksistakaan aina saa selvää. Kuitenkin myös lukihäiriöisellä on oltva mahdollisuus käyttää kirjastoa, myös hän tarvitsee tietoa ja viihdettä, elämyksiä ja virikkeitä. Lisäksi lukemaan oppii lukemalla: tulisi olla tarjolla sopivaa aineistoa. Tulisi olla tarjolla sopivia apuvälineitä ja neuvontaa. Kirjaston pitäisi olla helppokäyttöinen : opasteet, symbolit,värit,arkkitehtuuri.

Menin Göteborgin konferenssiin saadakseni tietoa. Olin siellä ainoa kirjastonhoitaja. Mutta kirjasto oli siellä kyllä esillä ja kirjat! Mukana oli kaksi henkilöä Oskarshamnin kirjastosta, jotka selvittivät sitä, miten kirjasto voisi palvella myös dyslektikkoja. Kehittämisprojektissa on myös kirjastonhoitajia. He miettivät opasteita, apuvälineitä, tilakysymyksiä jne.

Sain myös tietää, että Tukholmassa St.Eriksgatanilla on Kungsholmenin kirjasto, jossa on tehty asian eteen paljon, mm. koko henkilökunta on saanut koulutusta lukiaiheesta. Lisää tietoa saa:

www.kungsholmen.stockholm.se/kulturomiljo/bibliotek/dyslexi.html

Språka loss

Minun mielestäni eräs mielenkiintoisimmista luennoitsijoista oli ruotsalainen kirjailija, dyslektikko ja projektinjohtaja Torbjörn Lundgren. Hän kertoi projektista Språka loss, jossa selvitettiin kirjoitetun tekstin luettavuutta. Hän kertoi myös, kuinka hänestä lukivaikeudesta huolimatta tuli kirjailija.

Koulun alkaessa lapsen ongelmat pitäisi selvittää heti: mitkä kirjaimet ja äänteet ovat vaikeita, kielen ymmärrys, kielen rakenteen ymmärrys, sanaston laajuus, matemaattisten järjestelmien ymmärtäminen. Ongelmana voi olla lyhytaikainen muisti ja automatisointi voi tuottaa vaikeuksia: tavalliset toiminnot vievät aikaa ja energiaa kohtuuttomasti. Asioiden ja esineiden nimeäminen on vaikeaa.

Tärkeää on oppimismotivaatio, käsitys omasta itsestä ja ympäristön tuki. Tärkeää on myös kompensaatio: miten ja millä korvata heikkouksia (esim. kuvien, keskustelun, kuulon tai mukautetun materiaalin käyttö opittaessa asioita). Älykkyydellä on vain vähän tekemistä lukivaikeuden kanssa: lukutaitohan voi olla huippuhyvä, mutta silti ymmärrystä puuttuu. Lukivaikeus vaatii liukuvan asteikon, jokainen on erilainen: samoin tarvitaan erilaisia apuvälineitä, esim. erilaisia tietokoneohjelmia: yhdelle käy yksi, toiselle toinen. Vaatii paljon ohjelmien tuntemusta ja testausta, että kullekin oppijalle löytyy sopiva väline. Yksin ei dyslektikkoa saa jättää tietokoneen ääreen, vaan hän tarvitsee siinä opastusta !

Lundgrenin mukaan kaikkien tekstintuottajien (kirjailijat, lehtimiehet, tiedottajat, opettajat, kirjastonhoitajat ym.) tulee tietää, kuinka lukeminen toimii, lukemisen mekanismit. Jos kieltä ei pysty käsittämään täydellisesti, ei saa myöskään tekstistä selvää.

Tietokonetekstin luettavuutta on tutkittu: kirjasinlajit, tekstin koko, pohjaväri, sivun selkeä rakenne ovat tärkeitä. Lukunopeus tietokoneruudulla on hitaampi kuin paperilla. Puheen liittäminen tekstiin, sanakirjojen käyttömahdollisuus, sanelukone, kursiivin käyttö, alleviivaukset ja omat muistiinpanot lukemisen aikana helpottavat paljon . Nykyään tekniikka on (ainakin tämän konferenssin osanottajien mielestä) kehittynyt riittävästi: on mobile läsareita (ei kovalevyä), microsoft reader (teksti ja ääni yhtäaikaa, kannettava). Kasettikirjojen tilalle tulee e-kirjoja, joita voi sekä lukea että kuunnella yhtäaikaa. Tietenkään ne eivät vielä ole kaikkien tarvitsijoitten ulottuvilla, mutta tekniset valmiudet ovat hyvät. Ruotsissa ja Tanskassa on käytössä daisy-niminen standardi. Tuntuu, että Pohjoismaissa on runsaasti kehittämishankkeita vireillä.

Lundgren esitteli myös uusia selkokirjoja: pienikokoisia kirjoja, joissa tekstin sisältöön ei ole puututtu: ovat laatukirjoja. Ne on tarkoitettu nuorille ja aikuisille. Kirjailijoina ovat Hemingway, Boccaccio, Steinbeck, Poe, Myrdal, Thorwall jne. Kirjat on kustantanut Almqvist&Wiksell ja kirjasarjan nimi on Trapets. Sama kustantaja on julkaissut myös Skriv rätt med dator ja muitakin lukivaikeuksisille tarkoitettuja oppaita. Lundgrenin motto oli: jos lukee vähän, täytyy keskittyä laatuun! Roskanlukemiseen ei kannata tuhlata aikaa ja energiaa.

Språka loss-projekti löytyy verkosta os. www.fmls.nu/sprakaloss/index. htm

Dysnett

Norjassa on verkossa Dysnett-palvelupaikka, josta opettajat, vanhemmat ja lukivaikeuksiset itse voivat saada apua ja tukea. Palvelu on erityisesti suunnattu aikuisille ja tehtävänä on kehittää joustavia oppimismalleja lukivaikeuksisille opiskelijoille esim. työelämän koulutukseen.
Työpaikkakoulutusta pidettiin tällä hetkellä tärkeänä: ihmiset joutuvat opiskelemaan uusia taitoja ja silloin voi paljastua suuriakin puutteita lukutaidossa. Norjan VOX on aikuiskoulutusinstituutti, jonka puitteissa Dysnettkin toimii.
Osoite: www.dysnett.org tai www.vox.no

Edelläkävijämaa Tanska

Tanskassa on kehitetty pitkälle tekniikkaa opetusvälineenä ja myös korvaavana työkaluna lukivaikeuksisille. Apuvälineinstituutissa tutkitaan myös näiden teknologisten menetelmien pedagogisia vaikutuksia: kuinka niiden avulla oppiminen tapahtuu. Oppimista on paitsi luku- ja kirjoitustaitojen oppiminen myös eri oppiaineiden oppiminen, jolloin esteenä ei saa olla huono lukutaito. Esimerkkinä oli ammattikoulun autonrakennuslinja: kuvaa ja puhetta käyttämällä siinä oli mahdollista oppia auton männän toimintaperiaatteet.
Tästä aiheesta lisää os. www.hmi.dk

Vangit

Erkoisin luento oli selostus vankien parissa tehdystä lukutaitotutkimuksesta. Sen tulos ei vastaa ennakkokäsityksiä: lukutaidoiltaan vangit eivät poikkea muista. Joidenkin oli sitä vaikea hyväksyä, epäiltiin testien luotettavuutta ja tiedettiin esim. Suomesta vanha tutkimus, jossa tulos oli toinen. Mielenkiintoista oli kuunnella, kun luennoitsija kertoi työstään vankilakoulun opettajana.

Sitä ja tätä

Luennoissa ja keskusteluissa puhuttiin paljon myös kirjoittamisvaikeuksista ja kielten oppimisen ongelmista: molempia varten on kehitetty teknisiä apuvälineitä myös.
Kuulin myös kokeilusta (Ruotsissa), jossa oli tavoitteena 85%:sesti paperiton koulu (ei oppikirjoja, ei monisteita, ei koepapereita) ja lisäksi opetus tapahtui verkossa, lähiopetusta ei ollut juuri lainkaan. Tulos oli: ilman kirjoja ei tultu toimeen, oppimistulokset olivat huonoja ja tekniikkaongelmia oli paljon.

Aikuisdyslektikoille sopii usein etäopetus: heidän on helpompi tarttua opintoihin "anonyyminä", karvaat koulumuistot estävät luokkaopetukseen osallistumisen. Etäopiskelussa on helpompi noudattaa omaa tahtiaan ja tulokset ovat hyviä, kunhan apua ja neuvontaa on saatavissa riittävästi. Tarvitaan jatkuvaa henkilökohtaista opastusta puhelimitse, kirjeitse, sähköpostitse.

Joissain oppilaitoksissa annetaan oppilaille kotiin lainaksi pc:t opiskelua varten. Lisäksi on käytössä skannerikyniä , opettajat saattavat lukea oppimateriaaleja koneelle, paljon käytetään äänikirjoja (myös oppikirjoja!) sekä helppotekstisiä kirjoja. Oppimateriaalia on aikuisille riittävästi saatavilla, oli yleinen mielipide. Mitenkähän Suomessa, taidamme olla jäljessä (tietysti meillä on tämä pieni kielialue...).

Ruotsin kirjastoissa on runsaat valkoimat äänikirjoja ( kirja ja kasetti (cd)), Niiden käyttö on kuitenkin rajoitettua: ne tarkoitettu vain näkövammaisille tai dyslektikoille, joilla täytyy olla todistus vammastaan (vrt. meidän Celia).

Mutta äänikirjoja on paljon, sekä kauno- että tietokirjallisuutta, eri nopeuksilla luettuja.
Norjassa on uusi laki, jonka mukaan kaikille, myös aikuisille, on järjestettävä peruskouluopetusta, jos he haluavat. Tämän myötä on ilmaantunut aikuisopiskelijoita, joilla on hoitamaton lukivaikeus: sen takia koulut on aikanaan jääneet kesken. Tämä luo uusia vaatimuksia aikuisopetukselle.

Internettiä pidettiin lukivaikeuksiselle paitsi tiedonlähteenä myös kaaoksena. Aikuiskoulutus muuttunee jatkossa yhä enemmän virtuaaliseksi ja siksi pitää kehittää lukemisstrategioita myös verkossa. Mutta : ihmisen on ITSE kehitettävä omia taitojaan ja oltava motivoitunut : mikään kone ei opiskele eikä opi ihmisen puolesta.

Lukivaikeus ei saa olla este osallistua yhteiskunnalliseen elämään, siihenkin on kehitettävä valmiuksia.

Loppukommentit

Konferenssin loppupuheenvuoroissa tuli esiin kolme tämän hetken keskeistä asiaa: 1. työelämän koulutus ja työnantajien mukaan saaminen 2. lukiopetuksen parantaminen peruskoulussa 3. aikuisten lukitestien kehittäminen.

Oli hyvä tavata eri alojen ihmisiä, asiantuntijoita, joiden työ kuitenkin sivuaa omaani lukemisen ja tiedon keskuksessa, kirjastossa. En tuntenut olevani vain kuunteluoppilas eivätkä muut osanottajat myöskään kummeksuneet kirjastoihmisen läsnäoloa: monelle kirjasto on luonnollinen yhteistyökumppani. Kirjastojen "tietotoreille" tarvitaan monipuolisia työasemia, ohjelmia ja opastusta. Näin turvataan näkövammaisten ja lukivaikeuksisten pääsy aineistoihin ja tietoon käsiksi.

Lukuvinkki: Staffan Ekegren on toimittanut kirjan nimeltä "Det var ju inte dum jag var", jossa aikuisdyslektikot kertovat kirjastokokemuksiaan. Kokemukset voisivat olla suomalaisistakin kirjastoista.