Vad är ett bra svar? - Fråga bibliotekets inspirationsdagar, Örebro stadsbibliotek 21-22 april 2004

Anne Korhonen, Helsingin kaupunginkirjasto

Konferenssi alkoi keskiviikkona 21.4. aamukahvilla. Fråga biblioteketin projektiohjaaja Nina Strömin tervetuliaissanojen jälkeen varsinaisen ohjelman aloitti Örebron yliopiston demokraattisesti suuntautuneen pedagogiikan professorin Bernt Gustavssonin esitys Bildning och kunskap i ett kunskapssamhälle. Hän puhui kansansivistyksen ja kansankirjaston yhteydestä, elinikäisestä oppimisesta ja koulutuksen prosessiluonteesta, tiedon lajeista ja merkityksestä tietoyhteiskunnassa sekä tiedon ja koulutuksen merkityksestä informaatioyhteiskunnan jäsenille ja demokratialle. Hän kritisoi sitä, että osaaminen on muuttunut osaksi kansantaloutta, tuotannontekijäksi. Kun osaaminen sai vaihtoarvon, se samalla menetti oman arvonsa. Nykyisin koulutuksen ja osaamisen merkitys määrittyy taloudellis-teknisten seikkojen kautta. Media tarjoaa informaation sijasta infotainmentia, joka ei tee eroa tärkeän ja tarpeettoman tiedon välillä. Hyvinvointia lisäävän, elämää inhimillistävän käytännön osaamisen perinne on hävinnyt. Gustavssonin mukaan kaunokirjallisuus voisi korvata suullisen tarinoinnin, jonka kautta käytännöllinen viisaus / kulttuuriperintö eli yhteinen kokemus ennen välittyi. http://www.oru.se/pi

Var är vi nu och vart är vi på väg? oli Fråga biblioteketin projektiohjaajien Nina Strömin, Åke Nygrenin ja Marita Kristianssonin esitys palvelun nykytilanteesta ja tulevaisuudennäkymistä. Erityisesti chatin, mutta myös sähköpostipalvelun käyttö kasvaa koko ajan. Tällä hetkellä yleisin palvelun käyttäjä on koululainen, mutta jatkossa olisi tavoitettava myös sellaiset henkilöt, jotka eivät tiedä palvelua tarvitsevansakaan, esim. aikuisopiskelijat, seniorit, maahanmuuttajat ja lapset. He toivat esille, että vain 2% koululaisista on saanut opetusta Internetin käytössä. Toisin sanoen lapset ja nuoret eivät hallitse asiaa läheskään niin hyvin kuin aikuiset kuvittelevat, sillä esim. käsitys lähdekritiikistä puuttuu. Aikuisopiskelijoita silmällä pitäen tulisi kehittää laadunvarmistusta. Myös seniorit olisi mahdollista saada palvelun piiriin, sillä tuoreen tutkimuksen mukaan suurin osa ruotsalaisista chattaajista on aikuisia. Palvelua voisivat hyödyntää nykyistä enemmän myös näkö-, kuulo- ja liikuntarajoitteiset. Maahanmuuttajien tavoittamiseksi tehdään yhteistyötä Ordbron-projektin kanssa ja tavoitteena on monikielinen vastauspalvelu. Tulevaisuudessa tullaan lisäämään yhteistyötä yleisten kirjastojen sekä tieteellisten kirjastojen, koulujen ja koulukirjastojen välillä. Esimerkkinä mainittiin tieteellisten kirjastojen vastaava palvelu Jourhavande bibliotekarie. Yleisesti ottaen todettiin, että palvelu toimii sekä paikallisesti, alueellisesti että kansallisesti, sillä mukana on useita kirjastoja. 24/7-palvelun tarpeellisuutta epäillään, sillä yöaikaan kysymyksiä ei tule niin paljoa, että ympärivuorokautiseen päivystykseen kannattaisi käyttää resursseja. Yhteinen politiikka nähtiin sekä tekijöitten että käyttäjien varmuutta/turvallisuutta lisäävänä asiana. Markkinointia pidettiin tarpeellisena, sillä ihmiset eivät tiedä, mitä kirjastot tekevät. Markkinoinnin apuvälineinä tulisi käyttää paitsi lukuja ja tilastoja, myös kertomuksia siitä, mitä kirjastoissa puuhaillaan. http://www.fragabiblioteket.se/

Lounaan jälkeen Fråga biblioteketin yhteistyökumppanit esittelivät eri tapoja tiedonhankintaan otsikolla Folkbildning - mer än bibliotek, men inte utan bibliotek. Katarina Dorbell aloitti esittelemällä Barnens bibliotek -palvelua, joka on tarkoitettu lapsille 14 ikävuoteen asti. Palvelu tarjoaa sekä lukuvinkkejä että tiedonhakua. Se sisältää mm. lasten- ja nuortenkirjaluettelon, kirjaraadin, sekä lasten että henkilökunnan tekemiä kirjailijaesittelyjä ja -haastatteluja, kirjavinkkejä myös viittomakielellä, linkkikokoelman, e-kirjojen lainausta sekä tietoa lastenkirjastonhoitajille. Lasten oma Fråga barnbibliotekarien on tarpeellinen lisä aikuisten palveluun, sillä lapset kysyvät asioita eri tavalla ja vastauksetkin pitäisi antaa lapsen ikään sopivassa muodossa. Siksi palvelussa kysytään lapsen ikää. Palvelusta kysytään useimmin kirjavinkkejä, tietoa eläimistä, Kirjaraadin menettelytapoja, paikallisia kirjastokysymyksiä sekä annetaan palautetta Barnens bibliotekistä. Vastauksissa pyritään antamaan linkkivihjeitä ja kirjavinkkejä. Lasten kysymyksistä on apua myös Barnens bibliotek -palvelulle. Niiden avulla voidaan kehittää esim. linkkikokoelmaa, suunnitella kirjastonhoitajien jatkokoulutusta ja kartuttaa Bok-Malinin tietokantaa. Myös Maarianhaminan kirjasto osallistuu Barnens bibliotekin toimintaan. http://www.bibl.vgregion.se/barn/index.htm

Seuraava puhuja, Leena Månsson, kertoi Malmön, Kortedalan ja Falkenberg kaupunginkirjastojen Ordbron-projektista, joka on toteutettu yhteistyössä Internationella biblioteketin kanssa. Projektin tavoitteena on parantaa maahanmuuttajien integraatiomahdollisuuksia tarjoamalla heille pääsy omakieliseen kirjallisuuteen sekä lisäämällä heidän tietotekniikan käyttöään. Malmössä keskitytään erityisesti kontaktien luomiseen eri etnisten ryhmien välille sekä esittelemään omakielisiä ja lähtömaata koskevia Internet-aineistoja. Eräänä osana projektia on Ordbronin kolmikielinen (englanti, espanja, puola) sähköpostitse toimiva kysy kirjastonhoitajalta -palvelu, joihin Fråga biblioteketin sivuilta on linkit. Kaksivuotinen projekti päättyy 15.9.2004. Jatkossa on tarkoitus, että kun virtuaalinen Internationella biblioteket aloittaa, Ordbron toimii sen linkkikokoelman ylläpitäjänä. http://www2.malmo.stadsbibliotek.org/ordbron/ , http://www2.malmo.stadsbibliotek.org/nivelo/normal.po?sida=1003 ja http://www.bibl.vgregion.se/ordbron/index.html

Johan Hartman SVT:ltä (Sveriges Television) ja Veronica Hedman UR:stä (Utbildingsradio) kertoivat uudesta yhteiskanavasta Kunskapskanalenista, joka aloittaa lähetyksensä 27.9.2004. SVT:n ja UR:n tavoitteena on lisätä kansansivistys- ja koulutusohjelmien määrää. Lähetyksiä on perjantaita ja lauantaita lukuun ottamatta kaikkina päivinä klo 18-23. Lähetysajat jakautuvat SVT:n ja UR:n kesken siten, että UR vastaa suuremmasta osasta lähetyksiä. Eri päivinä keskitytään eri teemoihin, esim. kulttuuri, maailma, luonto. http://www.kunskapskanalen.se/ , http://www.ur.se ja http://www.svt.se/

Robin Fortelius Biblioteken.fi:stä kertoi esityksessään Hur chatta svenska i Finland - finländsk referenstjänst på webben Suomen ja Helsingin kaupunginkirjaston eri kysymyspalveluista ja tiedonhakuportaaleista.

BTJ:n Catarina Brownin esityksessä Nya möjligheter med e-medier på bibliotek pohdittiin uusien sähköisten medioiden merkitystä kirjastolle. Hänen mukaansa ne lisäävät kirjaston saavutettavuutta, tuovat uusia käyttäjäryhmiä ja vähentävät kokoelmakustannuksia. E-medioita ei pitäisikään nähdä uhkana vaan mahdollisuutena. Myös kirjastot ovat tärkeitä e-medioille, sillä lainaaja = ostaja ja kirjastot voivat tarjota e-medioita riittävän laajasti ja oikeassa yhteydessä. Kirjastojen kautta e-mediat myös saavat tietoa siitä, mikä toimii ja mikä ei. BTJ:n tehtävänä on luoda malleja e-medioiden käytöstä kirjastoissa, tukea kirjastotyötä perustamalla digitaalinen kirjasto ja pyrkiä siihen, että kirjastot tarjoavat enemmän erilaisia sähköisiä aineistoja. Tällä hetkellä BTJ:n e-biblioteketissä on 17 yritykseltä 163 e-kirjaa, joista 20% on kaunoa. Lisäksi e-biblioteketissä on 400 musiikkitiedostoa (MP3) klassista musiikkia. 15 kirjastoa on liittynyt e-biblioteketiin. http://www.btj.se/ebok ja http://www.kulda.se/ebiblioteket/

Tämän esityksen jälkeen jakaannuttiin workshop-ryhmiin, joiden aiheina olivat Barnens bibliotek, chat-tietopalvelu, tietopalvelu sähköpostin kautta, oppiva yhteiskunta ja mitä lähteitä tietopalvelussa käytetään. Itse osallistuin viimeksi mainitun ryhmän työhön. Tarkastelimme chat- ja sähköpostivastauksia ja arvioimme niiden onnistumista, keskustelimme tekijänoikeuksien aiheuttamista rajoituksista mm. vastausten arkistointiin sekä vastausten tasosta ja laadunvarmistuksesta. Ruotsalaiset jäsenet tuntuivat olevan huolissaan siitä, ettei kysyjille, lähinnä lapsille tai opiskelijoille, tarjottaisi liian suoria ja valmiita vastauksia. Koosteet työryhmien keskusteluista tulevat Fråga biblioteketin sivuilla julkaistavaan konferenssia käsittelevään uutiskirjeeseen osoitteeseen http://www.fragabiblioteket.se/index.asp?action=om

Illanvietto oli järjestetty läheisen hotellin ravintolaan. Keskustelin siellä norjalaisten ja ruotsalaisten osallistujien kanssa mm. eri maiden erilaisista etätietopalveluista, erityisesti chateista, koulujen ja kirjastojen yhteistyöstä, elinikäisestä oppimisesta ja demokratiasta tietoyhteiskunnassa. Esimerkiksi meillä keskustelua herättäneitä chat-häiriköitä ei koettu ongelmaksi Ruotsissa ja Norjassa. Toisaalta muiden Pohjoismaisten chatit poikkeavat Helsingin kaupunginkirjaston chatistä, ne ovat käsittääkseni eräänlainen yhdistelmä kaikista kolmesta meillä tarjolla olevasta kysymys-vastaus-palvelusta (Kysy online, iGS ja Kysy kirjastonhoitajalta). Keskustelujen perusteella sanoisin, että vaikka monta eri etätietopalvelua aiheutti ihmetystä naapurimaidemme kollegoissa (ja itsessänikin), kaikki kolme puoltavat paikkaansa ainakin tällä hetkellä, kun vain yhteen palveluista osallistuu kirjastoja ympäri Suomea. Valtakunnallinen Kysy kirjastonhoitajalta on tyyliltään eniten muiden Pohjoismaiden etätietopalvelujen kaltainen ja se soveltuu hyvin laajempiin ja ns. vakavampiin tietopalvelukysymyksiin. Chat-tekniikkaa voisi tällä hetkellä käytössä olevan paikallisen, puhelinpalvelua korvaavan Kysy online -kirjastoneuvonnan lisäksi käyttää hyväksi valtakunnallisessa iGS-tyylisessä tietopalvelussa. Mielestäni Helsingin kaupunginkirjaston vahvuus on juuri iGS, sillä perus-iGS-työn lisäksi iGS-kiertueet ja Ylen aikaisen radio-ohjelma ovat hyviä keinoja tehdä tunnetuksi kirjaston tietopalvelutyötä, joka on suurelle yleisölle melko tuntematon kirjastopalvelu. Lisäksi iGS:n motto "kysy mitä vain" ei turhaan nosta kysymiskynnystä liian korkealle.

Torstaina 22.4. konferenssi alkoi Karoliinisen koulun oppilaiden ja opettajien sekä (koulu?)kirjastonhoitajan esityksellä Internet i skolan - ett bra svar för den som frågar. Elevers förväntningar och farhågor. Ensin opettajat puhuivat ongelmalähtöisestä opiskelusta ja Internetin käytöstä sekä esittelivät viimeaikaisia projekteja. Sitten oppilaat saivat kertoa, miten olivat projekteista suoriutuneet, mitä tiedonhakumenetelmiä ja lähteitä he missäkin vaiheessa projektia olivat käyttäneet. Lähes kaikki olivat aloittaneet etsimällä keskeisten käsitteiden määritelmiä tietosanakirjasta, sitten etsineet aihetta käsittelevää kirjallisuutta kirjastosta. Kaikki olivat myös tarkistaneet Internetin tarjonnan, mutta todenneet sen yleensä huonosti tarkoituksiinsa soveltuvaksi. Kukaan ei ollut tiennyt Fråga biblioteket -palvelusta, mutta tätä esitystä varten opiskelijat olivat kysyneet projektinsa aiheesta myös sieltä. Kaikki olivat sitä mieltä, että olisivat käyttäneet palvelua, jos olisivat siitä tienneet, sillä se olisi säästänyt heidän työtään ja sitä kautta olisi saanut vinkkejä projektin toteuttamiseen. Suorien vastausten lisäksi oli arvostettu vinkkejä sopivista lehtiartikkeleista. Lopuksi kirjastonhoitaja kertoi kirjastonkäytön opetuksesta eri luokkien oppilaille. Ensimmäisenä vuonna kerrotaan yleistä kirjastosta, myöhemmin annetaan tarkempaa tietoa esim. tiedonhausta. Lopuksi todettiin vielä, että uusien medioiden hyödyntämiseksi koulun johdolla täytyy olla kiinnostusta jatkokoulutukseen.

Nya former för referenssamtalet med VRLplus oli Jönköpingin korkeakoulukirjastosta Jourhavande bibliotekarie -palveluun osallistuvan Daniel Gunnarssonin esitys kyseisestä palvelusta. Rahoitus tulee Ruotsin verkkoyliopistolta ja projektin kesto on 2003-2004. Projektiin osallistuu 50 operaattoria 12 oppilaitoksesta. Palvelu on avoinna arkisin klo 18-22 sekä lauantaisin ja sunnuntaisin klo 13-17. Palvelu toimii chattinä tai sähköpostitse. Periaatteena on tiennäyttö tai oma-apu. Kysyjiä ohjataan hakemaan itse, ensin oman oppilaitoksen kirjastotietokannasta. Tarvittaessa autetaan valitsemaan oikea tietokanta tai elektroninen resurssi, kehitetään hakustrategiaa, autetaan aloittamaan haku relevantissa tietokannassa ja löytämään apuvälineitä hakujen rakentamiseen. Vaikeat kysymykset lähetetään sopivimpaan kirjastoon. Jönköpingin korkeakoulukirjaston sivuilla on palvelun yhteydessä lisäksi muita asiaan liittyviä palveluja, esim. pääsy sähköisiin resursseihin, tiedonhaun verkkokursseja ja tietokantaesittelyjä. Puhuja kertoi myös Jourhavande bibliotekarie -palvelun käyttämästä VRLplussan tarjoamista mahdollisuuksista, joita on mm. asiakkaan mahdollisuus valita tietty henkilö, mikä on hyödyllistä, jos on jo aiemmin käynyt asiaa läpi ja haluaa palata samaan aiheeseen. Tulevaisuudessa on tarkoitus tehdä yhteistyötä (/yhdistää?) yleisten ja korkeakoulukirjastojen kysymyspalvelujen kanssa. Sen sijaan 24/7-palveluun ei tämänkään puhujan mukaan välttämättä kannata käyttää resursseja. http://www.netuniversity.se/jourbibliotekarie , http://www.bibl.hj.se/asklib/index.php ja http://www.docutek.com/products/vrl/index.html

Väitöskirjaa valmisteleva Katarina Renman Claesson Tukholman yliopistosta selvitti tekijänhoikeuksien perusteita esityksessään Upphovsrätt på 2000-talet - vad får vi och vad får vi inte göra? Ensimmäinen tekijänoikeuslaki oli peräisin 1700-luvun Englannista ja sen avulla haluttiin levittää tietämystä yhteiskunnassa kannustamalla kirjailijoita siten, että heille taattiin korvaus tekemästään työstä. Tekijänoikeuslain tarkoituksena on löytää tasapaino tekijän ja yhteiskunnan oikeuksien ja intressien välillä. Tekijänoikeudet voidaan jakaa taloudellisiin ja moraalisiin (ideella) oikeuksiin. Tekijällä on oikeus päättää kappaleiden valmistuksesta ja saataville asettamisesta, mutta hänellä on myös tekijänoikeuksien myymisen jälkeen oikeus tulla nimetyksi tekijäksi sekä estää teoksen muuttaminen tai esittäminen tekijää loukkaavassa yhteydessä. Kun teoksen kappaleita on tuotettu markkinoille tekijän suostumuksella käytetään levitysoikeutta (spridning). Myyty teos voidaan myydä uudelleen tai lainata yleisölle (allmänheten). Vuokraaminen ei ole sallittua ilman erillistä lupaa, lisäksi elokuvia ja tietokoneohjelmia ei saa myöskään lainata ilman lupaa. Taideteoksia voidaan asettaa näytteille (visning), mutta näytteilleasettaminen ei saa tapahtua filmillä tai televisiossa, ellei se muodosta vain vähäistä osaa filmin tai televisio-ohjelman sisällöstä. Teosta (esim. laulu) voi esittää julkisesti (framförande) sellaisissa tilaisuuksissa, joissa esitys ei muodosta pääasiaa, tilaisuus on maksuton eikä sitä järjestetä ansaitsemistarkoituksessa, tai kun kyseessä on opetus tai jumalanpalvelus. Tämä ei kuitenkaan koske näytelmiä ja elokuvia, eikä myöskään anna oikeutta lähettää teosta Internetin, radion tai television kautta (överföring). Yleisön määritelmästä puhuja sanoi, että mitä suljetumpi ryhmä, sitä todennäköisempää, ettei kyseessä ole yleisö. Yleisön määritelmä on tärkeä, sillä tekijä voi saada korvauksia ainoastaan siitä, mitä tapahtuu yleisön edessä, ei siitä, mitä tapahtuu yksityisesti. Yksityiseen käyttöön tarkoitettu kopiointi on sallittua rajatussa määrin, samoin esimerkiksi teknisten kopioiden tekeminen. Puhuja pohti myös kirjaston vastuuta tekijänoikeuskysymyksissä: riittääkö, että kirjaston kopiokoneen vieressä on ilmoitus siitä, että koko kirjaa ei saa kopioida? Uusiin medioihin liittyen puhuja totesi vielä, että tietokantojen rakentaminen on kallista, joten tuottaja tarvitsee suojaa. Toinen puoli asiasta on alkuperäisten tekijöiden oikeudet. Sellaiset kummallisilta tuntuvat tilanteet, joissa esim. saman artikkelin kopion voi lähettää asiakkaalle paperilla, mutta ei digitaalisessa muodossa, johtuvat siitä, että tietokantojen tekijät haluavat suojata helposti väärinkäytettävää digitaalista aineistoa. Siksi kokonaisia artikkeleja ei myöskään voi sisällyttää vaikkapa etätietopalvelun vastaukseen. Sen sijaan linkin tekeminen Internetissä on sallittua, sillä linkki = viite. http://www.juridicum.su.se/iri/karc , erityisesti http://www.juridicum.su.se/iri/karc/kortupphovsratt.pdf

Att kvalitetssäkra en tjänst? oli kolmen eri maan kysy kirjastonhoitajalta -tyyppisten palvelujen esittely. Tanskan Biblioteksvagtenin Vera Daugaard puhui ensin laadunvarmistuksen tärkeydestä erityisesti kirjallisisssa, arkistoitavissa vastauksissa. Laatu on hänen mukaansa ensisijaisesti käyttäjän odotusten täyttämistä. Fokuksen tulee olla vastauksen kielen laadun lisäksi nimenomaan kysyjässä, ei vastaajassa. Keinoja laadunvarmistukseen ovat hänen mukaansa yhteisten raamien sopiminen, mallit vastaustyypeistä sekä esim. käyttöohjeet tai jonkinlainen käsikirja. Näiden laatimisessa käyttäjätutkimuksista on apua. Yleisesti ottaen tulisi painottaa laatua, ei määrää. Vastaus pitäisi sovittaa kysyjälle sopivaksi, sävyn tulisi olla positiivinen ja lähteet, erityisesti verkkolähteet tulisi mainita. Koska tanskalainen palvelu on yleisten ja tutkimuskirjastojen yhteistyöprojekti, vastausten minimivaatimuksetkin ovat hiukan erilaisia. Tällä hetkellä molemmilla on omat manuaalinsa. http://biblioteksvagten.dk/

Norjalaisen Bibliotekvaktenin Solveig Eik esitteli Bibliotekvakten-palvelua, joka on auki arkipäivinä klo 10-16. He ovat tyytyväisiä norjalaisen eDialog24:n käyttäjiä. Yksilöllinen palvelu on pienen yrityksen valttikortti ja esim. co-browsing ominaisuutta Solveig Eik ei edellisenä iltana keskustellessamme edes kaivannut, vaan piti sitä jopa ongelmallisena erityisesti lapsiasiakkaille sopimattoman aineiston kontrolloimisen kannalta. Puhujan mukaan laatu tulee siitä, että vastaajat ovat kirjastoammattilaisia. Laatua varmistetaan myös sillä, että valikoidaan, mihin kysymyksiin vastataan. Puhuja huomautti myös, että tilastot eivät kerro kaikkea, sillä mitä kuuluu -tyyppiset kysymykset tulevat myös mukaan lukuihin. Tämäkin puhuja pohti sitä, miten pitkälle autetaan: annetaanko suoria vastauksia ja hoidetaanko ns. asiointiasioita? http://www.bibliotekvakten.no/

Ulf Bolander demonstroi Göran Schmitzin sijaan Fråga biblioteketin chatin käyttöä. Hänen mukaansa opiskelijoille ei pitäisi antaa suoria vastauksia vaan pitäisi omaksua pedagogisempi ote vastaamiseen. http://www.fragabiblioteket.se

Loppukeskustelussa pohdittiin, olemmeko kirjastonhoitajia vai pedagogeja ja mikä on ero näiden välillä. Onko tehtävänämme olla tiennäyttäjiä vai vastauksen antajia? Hyvän vastausta pohdittaessa tulisi ottaa huomioon kuka kysyy ja millainen kysymys on. Hyvänä vastauksena ei pidetty pelkästään sellaista, johon asiakas on tyytyväinen, sillä vastauksen olisi oltava myös oikea. Robin Fortelius kysyi, onko mielekästä arkistoida vastauksia, joissa on pelkkiä linkkejä vastauksiin. Hänen mukaansa arkistoista pitäisi löytyä nimenomaan suoria vastauksia. Toisaalta ei haluta tehdä koululaisten kotitehtäviä valmiiksi. Iän kysymisestä ei tässä kohtaa ole apua, sillä lapset ja nuoret voivat kysyä myös muussa kuin koululaisen ja opiskelijan ominaisuudessa ja ovat silloin yhtä oikeutettuja suoraan vastaukseen kuin aikuisetkin. Mietittiin myös sitä, kuinka moni tietää näiden palvelujen olemassaolosta ja kuinka moni heistä todella käyttää niitä. Tulevaisuudessa tavoitteena on paikallisen ja kansallisen chatin yhdistäminen siten, että asiakas voi valita, kummasta vastauksen haluaa.