Kirjastot.fi - Maija Berndtson

MaijaB:n blogissa Helsingin kaupunginkirjaston – Yleisten kirjastojen keskuskirjaston kirjastotoimenjohtaja Maija Berndtson tarkastelee ajankohtaisia kirjastoasioita kansainvälisestä näkökulmasta.

Ks. myös muita Maija Berndtsonin julkaisuja verkossa: www.lib.hel.fi/kirjastotoimenjohtaja

MaijaB:n blogi

Kuulumisia Madridista – kirjamessut ja metrokirjastot

Terveisiä Madridin kirjamessuilta, Feria del Libro! Et ole koskaan kuullutkaan? En minäkään ennen kuin näin ne viikko sitten. Perinnettä riittää, sillä ensimmäisen kerran messuja on järjestetty jo ennen Francon aikakautta 1930-luvulla. http://www.ferialibromadrid.com/

Messujen kohderyhmä ovat lukijat ja messupaikka on Madridin sydämessä oleva kansalaisten suosima Retiro-puisto. Järjestelyjä voisi verrata Esplanadilla aikaisemmin järjestettyyn Kirjan ja Ruusun päivään myyntikojuineen. Kaikki on vain kymmeniä kertoja suurempaa ja kestää kaksi viikkoa. Ja kävijöitä riitti niinä kahtena päivänä, jolloin itse liikuin messuilla. Se ei ollut ihme, sillä messuille pääsy ei maksa mitään ja ilma oli mitä suotuisin.

Messuihin liittyy oheisohjelmaa; runsaasti kirjailijavierailuita ja erilaisia asiantuntijaluentoja. Tänä vuonna olivat Pohjoismaat valokeilassa ja ohjelmaan sisältyi myös osio, jossa esiteltiin pohjoismaista kirjastotoimintaa. Juuri tämä vei minut Madridiin ja kirjamessuille. Omana teemanani oli Helsingin keskustakirjasto, Jens Thorhauge Tanskasta kertoi vastikään ilmestyneestä selvityksestä Yleisten kirjastojen rooli tietoyhteiskunnassa (Folkebibliotekernes roll i vidensamfundet)
http://www.bibliotekogmedier.dk/biblioteksomr...biblioteker/ ja ruotsalainen Gunilla Ahlin kuvasi ajankohtaisia kirjastoasioita omasta kotimaastaan.

Messumatka tarjosi minulle mahdollisuuden myös tutustua kirjastoihin Madridissa. Kävin vastikään valmistuneessa lähiökirjastossa Villa de Vallecasin kaupunginosassa. Kirjasto on kaunis ja hyvin toimiva sekä hyvin pohjoismainen ja tutun oloinen. Pinta-alaa on reilut 3000 m2 ja lainoja vuonna 2009 noin 190 000. Kirjaston aukioloajat ovat pitkät (arkisin 8.30-21 ja viikonloppuisin 11-19) ja se on kolmea päivää lukuun ottamatta (1.5., 25.12 ja 31.12) auki kaikkina päivinä.

Teknisesti kirjasto on hyvin varustettu työasemin. Langaton verkko on kaikissa kirjastoissa. Käytössä on myös RFID. Lainaus ja palautus sujui siten varsin joustavasti. Toisaalta RFID:n käyttöönotto oli mahdollista tässä yhdessä kirjastossa, koska aineisto ei kierrä koko Madridin alueen kirjastoverkossa.

Enemmän uutta tarjosi metrokirjastoon tutustuminen. Ensin on todettava, että Madridin metrokirjastot ovat aivan toisenlaisia kuin esimerkiksi Tukholman metrokirjastot. Tukholmassa metrokirjasto tarkoittaa metroasemalle sijoitettua enemmän tai vähemmän normaalia lähiökirjastoa. Madridissa metrokirjasto on aivan omanlaisensa konsepti.

Idea Madridin metrokirjastoihin on saatu Chilestä, mutta se on kehitetty Madridin oloihin sopivaksi. Itse kirjasto on kauniisti muotoiltu ”tavarakontti”, joka on sijoitettu metroasemalle. Käyttäjät eivät pääse sisälle konttiin, johon mahtuu noin 3000 kirjaa ja 800 nimekettä, vaan valitsevat aineiston näyttöpäätteeltä tai paperisesta luettelosta. Kerralla saa lainata yhden kirjan, jonka voi palauttaa mihin tahansa kaikkiaan 12 metrokirjastosta. Laina-aika on 15 vuorokautta. Myöhästymismaksua ei peritä, vaan lainaaja joutuu lainauskieltoon yhtä pitkäksi ajaksi kuin laina on myöhässä!

Asiakkaan valittua kirjan hän asioi virkailijan kanssa lasisen luukun kautta, joka muutoin pidetään suljettuna. Normaalisti kussakin metrokirjastossa on yksi työntekijä, vain parissa suurimmassa metrokirjastossa on kaksi työntekijää. Madridin kaupunginkirjasto hallinnoi metrokirjastoja, mutta niiden palvelu on ulkoistettu eli henkilökunta ei ole kirjaston henkilökuntaa. Aukioloaika on iltapäivästä iltaan (13.30-20.00) ja tarkoituksena on tavoittaa kotimatkalla olevat metromatkustajat. http://www-1.munimadrid.es/bibliometro/

Voin ymmärtää metrokirjastot Madridin kaltaisessa suurkaupungissa, jonka alueella asuu 6 miljoonaa ihmistä ja jossa metro on laaja ja matkustajia on paljon. Sen sijaan minun on vaikea ajatella vastaavaa kirjastoa Helsingin ”tynkämetrossa”. Lisäksi palvelu keskittyy vain lainaamiseen kun meillä nimenomaan kirjastotilalla on tärkeä merkitys.

Kaiken kaikkiaan minulle syntyi tästä vierailusta ja sen aikana käydyistä keskusteluista käsitys, että Madridin kirjastotoiminnan kehitys on vahvassa vauhdissa, mutta on kehitysvaiheessa, jossa Suomessa oltiin 1980-luvulla. Uusia kirjastoja rakennetaan, kirjastonkäyttö kasvaa ja kaiken kaikkiaan toiminnassa on vahva laajentumisvaihe. Sitä ei pidä vähätellä ja ihailtavaakin löytyi. Sain aivan uskomattoman hienon kansion, jossa ohjeistettiin tapahtumien järjestämistä lapsille ja nuorille. Enemmänkin olisi voinut löytyä, mutta Madridin kirjastotoimen johtaja Belen Martinez totesi, että hän yritti ottaa minulle vain kevyen paketin aineistoa Suomeen vietäväksi.

Hämmentävintä Madridissa – kuten kaikkialla Espanjassa – on hallinnon ja sen tasojen moni-mutkaisuus. Tässäkin tapauksessa Villa de Vallecasin kirjasto on Comunidad Madridin hallinnoima (aluehallinto), kun taas metrokirjastot ovat Madridin kaupungin. Toisaalta kummankin organisaation kirjastot löytyvät samalta verkkosivulta http://gestiona.madrid.org/bpcm/ Espanjalaiset keskustelukumppanini päivittelivät tätä hankaluutta itsekin, mutta ratkaisun löytyminen ei vaikuta helpolta. Hallinnollisen mallin esikuvaa ei siis kannata hakea Espanjasta, mutta muuten espanjalaisia kirjastoja ja niissä tehtyä työtä kannattaa kyllä seurata!

12.6.2010 13:52 | Maija Berndtson | Viestejä: 1 | Kommentoi

Terveisiä Italiasta - mukana elämässä vai sivustakatsoja?

Kansainvälisyys työstäni ei ole hävinnyt minnekään, mutta aika on tuntunut karkaavan käsistä. Ehkä myös näkökulma on puuttunut, viesti, jonka haluan kertoa.

Loma Italiassa muuttuu yhtäkkiä osittain työhön liittyväksi. Italialainen kollega Antonella Agnoli, Pesaron kirjaston entinen johtaja ja kirjastoarkkitehtuurin asiantuntija, järjestää mahdollisuuden vierailla Bolognan lastenkirjamessuilla. Frankfurtin kirjamessuihin verrattuina Bologna on rauhallisen oloinen ja miellyttävän kokoinen. Messut on suunnattu täysin ammattilaisille, suurta yleisöä ei messuille päästetä. http://www.bookfair.bolognafiere.it/home

Rauhallisuus voi olla pintaa, sillä kaupankäynti näyttää vilkkaalta. Joka puolella käydään neuvotteluja. Pohjoismaat esiintyvät yhteisellä alueella ja näkyvät. Kotimaisen kustantajan edustaja kertoo, että myyntineuvotteluja riittää.

Mutta pitäisikö myös kirjastojen näkyä täällä? Yhden kirjastonhoitajia edustavan ryhmän löydän, nimittäin ”Kolme karhua” eli alkuperämaansa Ranskan mukaan ”Les trois ourses”. Kyseessä on 20 vuotta sitten perustettu pieni organisaatio, joka haluaa yhdistää kirjat, taiteen ja lapset. Ideana on tarjota lapsille taiteellisesti korkeatasoisia kirjoja.

Yhdistys on rakentanut siltoja ympäri maailman, Intiaan, Japaniin, Koreaan, Yhdysvaltoihin, Meksikoon sekä Euroopassa Italiaan, Espanjaan ja Portugaliin. Pohjoismaissa ei kontakteja ole. Kysymys onkin, kuka ehtii ensin http://troisourses.online.fr Kaikki ranskaksi tietenkin,

Toinen kysymys on, pitäisikö kirjastojen näkyä myös muuten tällaisilla messuilla. Ei yksittäisinä kirjastoina, vaan ammattilaisina, jotka kertovat millaisista lastenkirjoista on pulaa, mihin kustan-tajien pitäisi panostaa, minkälaisia lapset ovat lukijoina ja mitä lastenkirjallisuudessa tapahtuu.

Tämä näkökulma nousee mieleeni, kun muistelen mitä arvostamani Esko Kilpi antoi esityksessään Tietojohtaminen: informaatio-objekteista elämän virtaan haasteeksi kirjastoalan ihmisille BTJ:n Kirjastoon seminaarissa 19.3. Kuulin hänen esityksestään vain osan, mutta hän katsoi, että kirjat ja kirjallisuus elävät vain, jos niistä keskustellaan. Siksi kirjaston työntekijöiden pitäisi käydä jatkuvaa keskustelua kirjoista – pitää niitä elävinä.

Mutta takaisin Bolognaan. Vihdoinkin saan tilaisuuden vierailla Bolognan Sala Borsa –kirjastossa, kaupungin ydinkeskustassa, vanhaan pörssitaloon sijoitetussa kirjastossa. Se avattiin vuonna 2000, kun Bologna Helsingin muutaman muun eurooppalaisen kaupungin tavoin oli Euroopan kulttuuripääkaupunki. Kirjasto on vilkas ja modernin oloinen ja edustaa ilmeisesti italialaisten yleisten kirjastojen joukossa yhtä huipuista. Sellaisen tunteen sain omakohtaisestikin, kun vierailin Anconan kaupunginkirjastossa. Siellä kirjaston keskeisen osan muodostivat vanhojen kirjojen kokoelmat sekä kortisto.

Italian kokemukset saavat minun jälleen kerran miettimään kirjastojen tulevaisuutta. Kunnallis- ja paikallisvaalien kynnyksellä televisio pauhaa yhden miehen, Berlusconin suulla. Monet sanomalehdistä ja muusta mediasta kuuluvat hänen imperiumiinsa. Vastapainoa tarvitaan, mutta siinä eivät kyllä italialaiset kirjastot valitettavasti onnistu.

Johtopäätökseni on, että kirjastojen pitää toimia näkyvämmin ja tuoda esille enemmän yhteiskunnallista tehtäväänsä – niin kuin meillä Suomessa tapahtui 150 vuotta sitten kun Helsingin kaupunginkirjasto ja moni muu kirjasto perustettiin.

Tällä teemalla tulen kiusaamaan teitä lisää lähiaikoina!

30.3.2010 1:08 | Maija Berndtson | Viestejä: 2 | Kommentoi

E-Inclusion konferenssi Brysselissä. PS. Tukholma

Ensimmäinen eurooppalainen e-Inclusion konferenssi järjestettiin Brysselissä 22.-23.10.2009. Järjestäjiä oli runsas joukko ja osanottajia parisensataa 24 eri maasta. Parhaimman kuvan konferenssista saa juuri avatuilla Post-Conference sivuilla www.eceI09.eu Sieltä löytyy raportti konferenssista, suuri osa luennoista sekä linkit blogeihin ja Twitteriin.

Itselleni konferenssi muodostui mahdollisuudeksi päivittää tietoja, missä Euroopassa tällä hetkellä ollaan verkkopalvelujen käytössä. Kuva on kovin kirjava kuten arvata saattaa, mutta keskimäärin jopa neljä- tai jopa viisikymmentä prosenttia Euroopan kansalaisista on sähköisten palvelujen ulkopuolella.

Tässä on tehtävää kirjastoille, mutta rinnalle on tullut monessa maassa Telecentres, joka minulle oli aivan uusi käsite. Se ei ole ihme, sillä Suomessa niitä ei ole. Telecentres esitteen mukaan niitä on Euroopassa kaikkiaan yli 100 000 ja tavoitteena, että vuonna 2010 verkosto on ulottunut jokaiseen Euroopan maahan. Palvelun tarkoitus on edistää tiedon jakamista ja oppimista jäsenistön keskuudessa. Telecentre-Europen slogan on ”Empowering people”! http://www.telecentre-europe.org/

Kirjastot ovat siten saaneet kovan kilpailijan rinnalleen. Niissä maissa, joissa kirjastot ovat heikkoja, uuden palvelun luonti on ymmärrettävää. Henkilökohtaisesti kuitenkin suren, että kirjastot eivät ole pystyneet ottamaan näitä uusia palveluita hoitaakseen, kun jostain on kuitenkin löytynyt varoja tämän verkoston luomiseen.

Kaiken kaikkiaan tuntuu, että kirjastojen visiot ja tavoitetasot ovat aivan liian vaatimattomat ja näkymättömät. Luentonsa aikana Telecentres-verkostoa edustanut luennoitsija Ian Clifford haastoi esityksessään Googlen sanoen: "Tulkaa ja katsokaa mitä me teemme – koska me teemme jo sitä mitä tekin!" Kun tämä viesti blogattiin ja twitattiin maailmalle kokoussalista, tuli Googlesta vastaus: "Mutta te teette työtänne liian hitaasti!"

Itse ymmärsin tämän tarkoittaneen nimenomaan kirjastoissa ja telecentres-pisteissä tehtävää kehittämistyötä. Vähintä, mitä siihen olisi pitänyt vastata on: "Me koulutamme ihmiset käyttämään sähköisiä palveluita ja kirjastoissa opetamme myös olemaan kriittisiä tarjotun tiedon suhteen."

Minulle visiot ovat tärkeitä. Niiden pitää olla myös riittävän rohkeita ja kauaskantoisia. Aloitinkin oman esitykseni Brysselissä kertomalla belgialaisesta 1900-luvun alkupuolella vaikuttaneesta Paul Otlet-nimisestä kirjastonhoitajasta. Hänen unelmansa oli luoda paikka, jossa kaikki maailman tieto olisi saatavilla. Siis jonkinlainen 1900-luvun Alexandrian kirjasto, mutta jota hän kutsui nimellä Mundaneum. Otlet yhdisti tiedon hallintaan ja välittämiseen myös tavoitteen rauhan saavuttamisesta, joten kysymys ei ollut ihan pienestä asiasta.

Myöhemmät tutkijat, kuten Otletista väitöskirjan tehnyt W. Rayward Boyd on todennut lisäksi, että Otletin ajatukset olivat lähellä web-maailmaa, mutta hänellä ei vain ollut tämän päivän termejä eikä mahdollisuuksia toteuttaa omia.ajatuksiaan. http://people.lis.illinois.edu/~wrayward/otlet/otletpage.htm

Kun nyt Otletin ajatukset ovat toteutumassa 100 vuotta niiden esittämisen jälkeen, mikä on kirjastojen uusi visio? Itselleni se on rajattoman kirjaston visio, jossa entinen sisäpuoli eli esimerkiksi aineiston säilyttäminen on siirtynyt suurelta osin kirjastojen seinien ulkopuolelle ja sisätilan ovat vallanneet ihmiset. Aineiston valinnan sijasta tärkein tehtävämme on opastaa ihmisiä navigoimaan informaatiotulvan keskellä ja auttaa heitä löytämään olennaista tietoa. Ja tietysti tämän vision toteuttamiseen liittyy paljon, paljon muuta.

Konferenssissa lopetin esitykseni Teemu Arinan viesteihin kirjastoille. Yksi niistä liittyy Googleen, jonka myös Arina rinnastaa kirjastojen kilpailijaksi. Kirjasto on kuitenkin enemmän kuin Google jo siitä syystä, että tarjoamme henkilökohtaista palvelua ihmisten välisenä vuorovaikutuksena niin fyysisessä tilassa kuin verkossakin. http://tarina.blogging.fi/2009/09/

Sen sijaan olemme Googlen rinnalla auttamattomasti häviöllä oman työmme näkyväksi tekemisessä. Olemme tehneet työtämme vuosisatoja ja kirjastoissa työskentelee satojatuhansia ihmisiä, mutta meillä ei ole esimerkiksi Googlen tavaramerkin kaltaista yhteistä logoa, jolla voisimme osoittaa, miten suuri joukko meitä on ja miten ansiokasta työtä teemme. Hävetkäämme!

Maija Berndtson

PS. Varmuuden vuoksi vielä lähes kuukauden takainen tieto Tukholmasta. Lisärakennuksen toteuttaminen Asplundin kirjaston viereen on keskeytetty. Asiasta kertoi kulttuuri- ja urheilutoimesta vastaava poliitikko Madeleine Sjöstedt blogissaan 12.10 http://madeleinesjostedt.wordpress.com/ . Asia noteerattiin näkyvästi myös Dagens Nyheter ja Svenska Dagbladet lehdissä. Lisärakennuksen verkkosivuilla kerrottiin asiasta
http://www.nyttstadsbibliotek.stockholm.se/ siteeramalla Sjöstedtin blogitekstiä.

6.11.2009 9:24 | Maija Berndtson | Viestejä: 3 | Kommentoi

IFLA Suomeen 2012!

Vihdoinkin se onnistui! Nimittäin IFLA:n saaminen Suomeen. Vuoden 2005 kisan hävisimme Norjalle ja nyt oli kovana kilpailijana Göteborg. Vaikka Göteborg hyppäsikin kokouspaikaksi jo vuodeksi 2010 Australian Brisbanen sijasta, ei IFLA:n päätyminen Suomeen ja Helsinkiin ollut itsestäänselvyys. Tilannetta helpotti, kun IFLA päätti sijoittaa vuoden 2013 konferenssin Aasiaan/Oseaniaan korvaamaan peruuntunutta Brisbanen konferenssia.

Jo konferenssin haku on ollut iso ponnistus. Ratkaisevia toimijoita ovat olleet Suomen kirjastoseuran toiminnanjohtaja Sinikka Sipilä, opetusministeriön kirjastosektorin virkamiehet ministeritason yhteyksineen sekä Helsingin kaupungin kongressitoimiston edustajat.

Asia etenee nyt siten, että Suomen kirjastoseura solmii IFLA:n kanssa sopimuksen ja nimittää kansallisen valmistelukomitean. Lähiaikojen päätettäviä asioita ovat kokouksen tarkan ajankohdan määrittely elokuussa 2012 sekä konferenssin teeman valmistelu. Kokouspaikka on Helsingin Messukeskus, johon on tehty alustavia aikavarauksia.

Konferenssin toteuttamiseen vuonna 2012 tarvitaan Suomen koko kirjastoyhteisön tuki ja apu. Olikin ilahduttavaa, että Suomesta oli noin 120 osanottajaa lähes 4000 osanottajan Milanon IFLA:ssa, jonka teema oli Libraries create futures: building on cultural heritage.
http://www.ifla.org/en/annual-conference/ifla...ity-in-milan

Oma osallistuminen antaa omakohtaisen kuvan IFLA:n merkityksestä sekä vinkkejä siitä, mihin asioihin järjestelyissä on syytä kiinnittää huomiota. Siksi myös ensi vuoden Göteborgin kokoukseen on Suomesta lähdettävä sankoin joukoin mukaan. http://www.ifla.org/news/g-teborg-sweden-to-h...ion-congress

Oltuani poissa muutaman vuoden tuntui, että painopiste konferenssissa on jossain määrin muuttunut. Esitelmien määrä oli vähentynyt ja sosiaalisten kontaktien tarve entisestään lisääntynyt. Erilaisten haastattelujen yhteydessä osanottajat kaipasivat langattoman verkon lisäksi mukavia tiloja kohtaamisille ja työnteolle.

IFLA on kirjastoalan ammattilaisten kokous. Mutta pitäisikö sen jossain kohdassa avautua myös suurelle yleisölle? Jalkautua päättäjien ja käyttäjien pariin jollain tavalla? Minusta tässä olisi yksi mietittävä asia, kun alamme suunnitella omaa konferenssiamme.

Toinen yhdessä ratkaistava asia on, kuinka rohkeita uskallamme olla konferenssin markkinoinnissa. Uskallammeko panna itsemme likoon sloganilla: ”Maailman parhaat kirjastot? Tule ja arvioi itse elokuussa 2012!”

1.9.2009 22:32 | Maija Berndtson | Viestejä: 1 | Kommentoi

Poliittisen myrskyn keskellä Englannissa

Kevät kauneimmillaan, poliittinen myrsky huipussaan ja kirjastonjohtajat vuosittaisessa seminaarissaan 4.-5.6. Siinä parin päivän tuntemuksia tuntemuksia Englannin sydämestä Warwickista, jonne minut oli kutsuttu luennoimaan seminaariin ”The New Black: how libraries will support economic recovery.” Tilaisuuden järjestäjä oli SCL eli The Society of Chief Librarians, jonka jäseniä ovat yleisten kirjastojen johtajat. Seminaarissa heitä oli läsnä yli 130. http://www.goscl.com/home.ikml

Kuten seminaarin nimikin osoittaa, brittikollegat kytkevät kirjastotoiminnan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Laman iskiessä ja työttömyyden lisääntyessä aletaan heti miettiä keinoja, mitä kirjasto voisi tehdä ihmisten tukemiseksi.

Siksi ei ollut ihme, että tässä ympäristössä esitykseni Public libraries – at their best at bad times?, sai aivan toisenlaisen vastaanoton kuin esitykseni Upsalassa, vaikka esitykset terminologialtaan olivatkin aivan yhtenevät. Nimi ei kuitenkaan kerro paljoakaan sisällöstä, sillä valitsin näkökulmakseni ennakoivan – proactive – toiminnan.

Erityistä ihastusta kollegoissa herätti kirjastolakimme tarkoituspykälä. Ja ken on tutustunut sikäläiseen kirjastolakiin vuodelta 1964, voi ymmärtää ihastuksen. Tästä moneen kertaan muutetusta laista ei todellakaan saa tukea kirjastotoiminnan sisältöjen kehittämiseen.

Brittikollegoiden kanssa oli siis helppo löytää yhteinen näkemys. mutta heidän kirjastohallintonsa ymmärtäminen on vaikeampaa sekä paikallis- että keskushallinnon tasolla. Lyhenteet vilahtelivat tiuhaan tahtiin esityksissä eikä kukaan pystynyt oikein selittämään mikä ero on keskushallinnon DCMS:llä (Department of Culture, Media and Sports) ja MLA:lla (Museum, Libraries, Archives).
http://www.culture.gov.uk/ ja http://www.culture.gov.uk/

Kaiken kaikkiaan Isossa-Britanniassa ollaan totuttu toiminnan erilaisiin arviointeihin ja palvelutasostandardeihin. Standardeja, joista raportoidaan säännöllisesti on kuitenkin alkanut tulla myös toiminnan kahleita: keskitytään niiden toteuttamiseen, jolloin uuden kehittäminen saattaa jäädä vähemmälle. http://www.culture.gov.uk/PDF/libraries_pls_assess.pdf ja http://www.culture.gov.uk/reference_library/p...s/3662.aspx/

Seminaari sujui leppoisissa merkeissä ja ulkopuoliselle osittain käsittämättömäksi jääneen brittihuumorin merkeissä ja raikuvien naurunpyrskähdysten säestämänä eli aivan toisessa hengessä kuin monen muun maan vastaavat tilaisuudet. Tämän vuoden konferenssi oli paperiton: ohjelma oli pienellä muovitetulla lappusella kiinnitettynä kaulaan ripustettavaan nauhaan ja kaikki muu aineisto roikkui muistitikulla samassa nauhassa...

Jännitystä tunnelmaan toivat paikallisvaalit, jotka muuttivat monen countyn valtasuhteet ja heitti siten myös monen johtajan uuteen poliittiseen tilanteeseen. Samalla seurattiin myös pääministeri Gordon Brownin hallituksen kriisiä.

Paluumatkalla käytin tilaisuutta hyväkseni ja hankin Sonyn e-kirjan lukijan, jonka hankinta ei onnistunut verkon kautta perusteluna ”myynti kielletty Pohjoismaihin”!

12.6.2009 0:32 | Maija Berndtson | Viestejä: 1 | Kommentoi

Lunta tupaan kirjastopäivillä Upsalassa

Ruotsin kirjastopäivät järjestettiin Upsalassa 13.-15.5.2009. Päivien teema oli ”Rummet och Rymden. Kirjastotila kasvaa niin, että se natisee. Tilaa laajenee Avaruuteen. Seinät ja katto eivät enää muodosta kirjaston itsestään selviä rajoja.” – Näin päivien teemaa luonnehdittiin kutsussa.
http://www.biblioteksforeningen.org/konferens...r/index.html

Osanottajia oli kaikkiaan noin 550. Svensk biblioteksföreningin vuosikokouksessa 13.5. valittiin uudeksi puheenjohtajaksi Tukholman kirjastotoimen johtaja, stadsbibliotekarie Inga Lundén. Hän otti tehtävän vastaan Brita Lejonilta, sosiaalidemokraattiselta poliitikolta, joka jätti tehtävän kesken kauden.

Minulle henkilökohtaisesti muodostui kirjastopäivistä mielenkiintoinen kokemus. Olin paikalla luennoitsijana, aiheena ”Tre funktioner - tre rum: demokrati - kultur - utveckling. Vad är biblioteken till för? Hur skapa en framtid genom att låta biblioteken svara mot viktiga behov? Vår förmåga att vara till nytta avgör vår framtid.”

Lähtökohtani oli siis, että kirjaston tulee toimia yhteiskunnallisesti hyödyllisellä tavalla. Toisin sanoen: kirjasto ei ole itsetarkoitus, vaan sen olemassaolon oikeutus tulee käyttäjien kautta.

Se mikä minut yllätti, oli esitykseni aiheuttamat reaktiot. Henkilökohtaisesti sain erilaisia kommentteja ja kysymyksiä, kaikki kuitenkin ruotsalaisen kohteliaasti ja ystävällisesti muotoiltuja. Ilmeisesti varsin monen tuntemuksia heijasti kuitenkin seuraavan päivän paikallislehden Upsala Nya Tidningin kulttuurikolumnisti Bo Ingvar Kollbergin artikkeli, jonka hän oli otsikoinut: ”Biblioteken skall inte kundanpassas” http://www2.unt.se/avd/1,1826,MC=5-AV_ID=909149,00.html? Kollberg siis tarkoittaa, että kirjaston ei pidä välittää asiakkaista eivätkä asiakkaat saa vaikuttaa kirjastoon.

Kollberg aloittaa tekstinsä räväkästi toteamalla, että oli useampi kuin yksi, joka sai tylyn aamuherätyksen (esitykseni oli varhain aamulla), kun Helsingin kirjastotoimen johtaja puhui taloudellisin termein kirjastosta. Yksi kauheuksista oli tietysti se, että puhuin asiakkaista, kunder, enkä käyttäjistä (användare) tai lainaajista (låntagare).

”Kirjaston tehtävä ei ole ratkaista yhteiskunnan ongelmia. Jos kirjastot kadottavat yhteyden alkuperäänsä ja katoavat yleiseen ”yhteiskuntapuuroon”, kadottavat ne alkuperäisen tehtävänsä ja merkityksensä.”, jatkaa Kollberg artikkeliaan ja kehuu toista luennoitsijaa, kirjailija ja lehtinainen Ulrika Knutsonia. Hänen teemanaan oli Litteraturen, läsaren och rummet. Kirjallisuus on siis se, joka on kirjaston alkuperäinen tehtävä.

Erityisen mielenkiintoinen Kollbergin mielipide oli siksi, että kirjastopäivät oli aloitettu esityksellä ”Att titta utifrån och in – föreställningar om folkbibliotek i offentliga biblioteksdebatter 1970-2006”, joka perustui viikkoa aiemmin julkistettuun väitöskirjaan. Nuori tutkija Åse Hedemark oli juuri todistanut, kuinka Ruotsissa käydyt kirjastokeskustelut ovat usein olleet kirjakeskeisiä ja keskusteluja ovat käyneet erityisesti mieskirjailijat. Hedemark ihmetteli myös kirjastoalan näkymättömyyttä näissä keskusteluissa. Linkin kautta voi tutustua Hedemarkin väitöskirjan tiivistelmään ja koko teokseen http://uu.diva-portal.org/smash/record.jsf?pid=diva2:209085

Lunta tuli siis tupaan rankasti Upsalassa. Jos joku haluaa katsoa taloudellisin termein höystetyn esitykseni, se löytyy http://www.lib.hel.fi/docs/julkaisut/uppsala.pdf

20.5.2009 22:07 | Maija Berndtson | Viestejä: 6 | Kommentoi

Kuumia tunteita Islannista

Islannista on kuulunut kummia viime aikoina. Maan talous on romahtanut, kansa heittelee kananmunilla pääministeriään ja osoittaa mieltään kadulla, ennenaikaiset vaalit ovat tulossa toukokuussa. Mutta kun menee paikan päälle, kaikki näyttää siltä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Reykjavikin kadut ovat täynnä hienoja autoja, ravintolat tupaten täynnä ja yöllä elämä on vilkkaampaa kuin päivisin.

Mutta pinnan alla kuplii. Kirjaston henkilökunta on vähentynyt 10 prosentilla ja käyttö kasvanut 20 prosentilla, kirjastotoimen johtajan palkka on laskenut 10 prosenttia ja lähes koko henkilökunta on päättänyt äänestää venstreä.

Ja keskustelu käy kuumana. Yksi suurista puheenaiheista on Andri Snaer Magnasonin kirja Dreamland, joka ilmestyi jo vuonna 2006 islanniksi ja jota on myyty 20 000 kappaletta. Pääsiäiseksi elokuvateattereihin tuli kirjaan perustuva elokuva http://icelandreview.com/icelandreview/daily_..._a_id=322765, jonka trailer on nähtävissä http://savingiceland.puscii.nl/?p=3791&language=en. Jos aivan kärjistäen yrittää kuvata mistä on kysymys, ovat vastakkain erilaiset arvot. Elääkö Islanti raskaalla teollisuudella, esimerkiksi ottamalla maahan maailman suurimmat alumiinitehtaat (yksi on jo perustettu) vai jatkaako se elämistään luontoaan kunnioittamalla?

Harvoin olemme keskustelleet pohjoismaisten pääkaupunkien kirjastotoimen johtajien kokouksessa niin paljon isäntämaan taloudellisista ja poliittisista asioista kuin Reykjavikissa 16.-17.4.

Jälleen kerran kokous oli kuitenkin myös ammatillisesti mitä antoisin. Ja trendit kulkevat samansuuntaisesti maasta toiseen. Nyt keskustelimme paljon kirjastoverkon muotoutumisesta. Kirjastoille haetaan paikkaa sieltä, missä ihmiset jo liikkuvat; ostoskeskuksissa tai maanalaisten asemilla. Kuten Tukholmassa, jossa on jo avattu yksi ”tunnelbanabibliotek” Högdalen. http://www.biblioteket.stockholm.se/?id=4937

Kirjastojen koot vaihtelevat, mutta mitä suurempi tila, sitä todennäköisemmin toimintaa suunnitellaan yhteistyössä jonkin muun tahon kanssa. Esimerkiksi Tukholmassa on Hässelby strandiin suunnitteilla 2000 m2:n tila, josta. kirjaston osuus on 600m2. Muut mukaan tulevat toimijat ovat nuoriso, vanhusten palvelu, kaupunginosayhdistykset. Uutta ajattelussa on se, että tila suunnitellaan ilman selviä hallintokuntarajoja, saumattomasti. Toisaalta, päätöksiä ei ole vielä tehty ja tällä hetkellä Hässelby strand elää ilman kirjastoa, koska aiempi kirjasto on purettu!

Kööpenhaminassa on järjestetty kahdenkin lähikirjaston arkkitehtuurikilpailu. Toinen kirjastoista, Örestadin kirjasto
http://www.kk.dk/Borger/PasningOgSkolegang/IS...518E6CD.ashx tekee läheistä yhteistyötä koulun kanssa ja toinen eli Bispebjergin kirjasto on samassa pihapiirissä nuorisotilan kanssa http://www.kk.dk/Nyheder/2009/Marts/~/media/1...C06C3E3.ashx. Lisäksi Kööpenhaminassa on laadittu periaatteet, joita noudatetaan kirjastotilojen suunnittelussa.

Pääkirjastohankkeet etenevät kaupungeissa omaa tahtiaan, välillä pysähdellen ja suuntaakin muuttaen. Kööpenhaminassa tehdään hintavertailuja nykyisen pääkirjaston saneeraussuunnitelman ja uuden rakentamisen välillä. Tukholmassa lasketaan uuden lisärakennuksen hintaa, joka vaihteeksi on laskenut. Oslossa taas vasta päättynyt arkkitehtuurikilpailu on siirtymässä poliittiseen päätöksentekoon, jossa nähdään hyväksyvätkö poliitikot juryn ehdotukset vai nostavatko he jonkin toisen ehdotuksen toteutettavaksi. Helsingissä taas aloitetaan hankesuunnitelman tekoa.

Suuri uutinen tuli Norjasta, jossa perjantaina 17.4. julkistettiin hallituksen ”kirjastopoliittinen raportti”. Yleisille kirjastoille siinä annetaan ja tutuksi käynyt rooli toimia kohtaamis-, oppimis- ja kulttuuriareenana. http://www.regjeringen.no/nn/dep/kkd/pressese...ml?id=555688

Ja jos et vielä ole käynyt Islannissa, niin nyt sinne kannattaa mennä, sillä Islannin kruunu on eurokansalaiselle edullinen!

22.4.2009 23:45 | Maija Berndtson | Viestejä: 2 | Kommentoi

Kansainvälistä sillisalaattia

Oslon pääkirjaston arkkitehtuurikilpailun voittaja on julkistettu 27.3. Voitto meni niin sanotusti kotiin, sillä voittanut arkkitehtitoimisto oli Lund Hagem Arkitekter Oslosta ehdotuksella Diagonale. Lisää tietoa löytyy www.lib.hel.fi sivulta, jossa kahdessakin uutisessa kerrotaan kilpailusta ja sen tuloksesta. Toisessa niistä haastatellaan myös juryn suomalaista arkkitehtijäsentä Mikko Heikkistä. Hanke etenee nyt poliittiseen päätöksentekoon, mutta kuinka nopeasti en tiedä. Omassa työssäni Oslon kilpailun juryssa oleminen oli jälleen yksi tärkeä ja opettava kokemus.

Juuri nyt kansainvälisyyden näkökulma on taas kerran yhtä sillisalaattia. Ensi viikolla tulee pari hollantilaista kollegaa valmistelemaan hollantilaisen ryhmän tulevan kesän opintomatkaa Suomeen. Itse kuuntelen omien kollegojeni matkakuulumisia ja luen kirjastoalan lehtiä.

Maunulan kirjaston suunnittelutyöhön liittyen parin hengen ryhmä kävi yhdessä työväenopiston edustajien kanssa Lontoossa tutustumassa Idea Stores http://www.ideastore.co.uk/ toimintaan. Tavoitteena oli löytää sekä uusia toimintatapoja että tilaratkaisuja, kun kirjasto ja työväenopisto sijoittuvat kylki kylkeen suunniteltavissa tiloissa. Taloudellisesti tiukat ajat opettavat meitä ehkä parhaiten miettimään yhteisiä ratkaisuja.

Samaan hengenvetoon huomaan, että myös tanskalaiset ovat käyneet Lontoossa ja kuvaavat kokemuksiaan Bibliotekspressen-lehdessä (6/2009 s. 9-11) artikkelissa Idéer saelger bedre end boger. Neljä kirjastoa Lontoossa on muuttanut nimensä Idea Storeksi ja toimivat kuten liikkeet. Ja asiakkaat virtaavat sisään. Nyt siis myydään ideoita, ei kirjoja! Näin Idea Stores –idea (sic), jota kirjastoala on melkeinpä vähätellyt, on osoittanut voimansa.

Lehden toisessa artikkelissa pohditaan, minkälaisia mielikuvia välitämme sanavalinnoillamme. Tanskassahan on jo olemassa muutamia miehittämättömiä kirjastoja, joihin pääsee sisään kirjastokortillaan silloin kun henkilökuntaa ei ole paikalla. Artikkelin kirjoittaja pohtii, onko parempi puhua ”avoimesta kirjastosta” kuin ”miehittämättömästä kirjastosta”. Vaikka oikeastaan hän puhuu ”palveluksettomasta kirjastosta”. Suomessa kutsuisimme sellaista kirjastoa varmaankin ”kylmäasemaksi”.

Näkökulma on mielestäni varsin varteenotettava, sillä onhan toki parempi, että käyttäjä pääsee kirjastoon, vaikka siellä ei olisikaan henkilökohtaista palvelua. Katso http://peterals.wordpress.com/2008/04/07/dans...e-bibliotek/ Onkohan kirjastoalalla muuten koskaan tehty tutkimusta, kuinka suuri osa kävijöistämme käyttää henkilökunnan palvelua.

Nimityksistä puheen ollen myös Århusissa on kirjaston sijasta päädytty käyttämään käsitettä Multimediehuset uudesta suunnitellusta pääkirjastosta. Siellähän arkkitehtuurikilpailun tulos julkistettiin maaliskuun alussa ja sielläkin voitto meni kotiin, kun voittaja oli Schmidt, Hammer, Larsen Architects. Heidän muita töitään ovat muun muassa Halmstadin kirjasto Ruotsissa sekä Tanskan kansalliskirjasto The Black Diamond. Århusin sivuja kannattaa seurata! http://www.multimediehuset.dk/

Aivan toisenlaiseen maailmaan hyppäsin kun sain tällä kerralla Meksikossa käyneeltä Kirjasto 10:n johtajalta Kari Lämsältä pikaisen matkaraportin. Siellä oli Bill & Melinda Gates Foundationin järjestämä tapaaminen, johon kutsuttiin myös ATLA-voittajia. (ATLA = Access To Learning Award eli se, jonka Helsingin kaupunginkirjasto ensimmäisenä kirjastona sai). Muut osanottajat olivat kuulemma erilaisista kehitysmaista. Karin puheesta ymmärsin, että olisi hyödyllistä nähdä toisenlaista todellisuutta kuin se missä itse elämme.

Näistä asioista Kari saisi kertoa jossain laajemminkin! Onneksi pääkaupunkiseudun kirjastoilla on oma namibialainen Windhoek-projekti, jota Vantaan kaupunki hallinnoi ja jossa yhtenä osa-alueena on yhteisökirjasto. Kirjastoprojektista voi lukea Espoon kaupungin sivuilta http://www.espoo.fi/default.asp?path=1,28,29,...,37482,68212

Ja kun Espooseen päädyttiin, suosittelen toistakin espoolaista osoitetta, nimittäin Entressen uutta kirjastoa samannimisessä kauppakeskuksessa Espoon keskuksessa. Kirjasto avattiin eilen ja minulla oli ilo tutustua siihen heti tuoreeltaan. Vierailun perusteella voin luvata, että Helsingin kaupunginkirjaston kautta Suomeen tulevat kansainväliset kollegat opastetaan Entresseen. http://www.espoo.fi/default.asp?path=1;28;29;...37482;105305 Suosittelen siis lähempänäkin asuville ja onnittelen Espoota uuden kirjaston johdosta! Enempää en kerro, käykää itse katsomassa.

PS. Jos teillä ei vielä ole riittävästi kommunikointivaihtoehtoja, niin tutustukaapa uuteen mahdollisuuteen http://twitter.com/ jossa voitte luoda uusia verkostoja ja 140 sanalla kuvata elämäänne ja tunnelmianne. Sivu kertoo ”in plain English” ja suomalaisella tekstityksellä mikä tämä Twitter oikein on. Vaikka suurin osahan teistä jo varmasti tunteekin sen!

2.4.2009 23:01 | Maija Berndtson | Viestejä: 2 | Kommentoi

Kuulumisia Ruotsista

Ruotsissa on monenlaista kuhinaa kirjastoalalla. Helmikuun puolessa välissä julkistettiin laaja hallituksen tilaama kulttuuritoiminnan selvitys Kulturutredningen http://www.regeringen.se/sb/d/11266/a/120332 Siinä sivutaan myös kirjastotoimintaa. Keskeisin yleisiä kirjastoja koskeva esitys on, että meidän Kansalliskirjastoamme vastaavalle Kungliga Biblioteketille annetaan myös yleisiä kirjastoja koskevia tehtäviä ilman että niiden asema muuten muuttuu. Kun Ruotsissa yleisten kirjastojen keskinäinen yhteistyö on paljon vähäisempi ja kuntien itsenäisyys taas paljon vahvempi kuin Suomessa tuntuu esitys aika vaikealta toteuttaa.

Jotain taustatyötä asioiden eteenpäin viemiseksi kuitenkin tehdään siitä päätellen, että lahden takaa erilaiset konsultit soittelevat ja kyselevät saadakseen vertailutietoa suomalaisista yhteisluetteloajatuksista ja yleisten kirjastojen ja kansalliskirjaston yhteistyökuvioista.

Myös kirjastopalvelujen kilpailuttaminen on taas nostanut päätään Ruotsissa. Asiasta on ollut artikkeli kahdessa viimeisimmässä Biblioteksbladetissa, uusimman artikkelin nimenä Biblioteksentreprenader – en stor sak!. Ensimmäinen, epäonnistumiseen päätynyt yritys kirjastopalvelujen yksityistämisestä tapahtui 1990 Åren kunnassa. Tällä hetkellä kilpailutuksen kautta hoidettuja kirjastoja on Nackassa (Dieselverkstaden) sekä Hälleforsin kunnassa.

Kun luen, että kilpailutuksella saavutetaan alempia kustannuksia, joustavuutta ja sopeutumista, vähemmän yksityiskohtiin ulottuvaa ohjausta, innovaatiovoimaa ja luovuutta sekä nopeampaa ja joustavampaa päätöksentekoa, en voi muuta kuin huokaista. Tämä kaikkihan voidaan ja pitää saavuttaa ilman kilpailuttamistakin, mutta hintatasoon pitää yhdistää myös laatukriteerit!

Suomalaisen kirjastoseuran puheenjohtajuuskeskustelun kannalta voi olla mielenkiintoista kuulla, että Ruotsissa kirjastoseuran puheenjohtajaksi ehdotetaan Tukholman kaupunginkirjaston johtajaa Inga Lundénia. Nykyinen puheenjohtaja on poliitikko Britta Lejon. Ingan ”puheenjohtajaohjelmaan” voi tutusta seuran sivulla http://www.biblioteksforeningen.org/ Valinta tapahtuu Uppsalassa toukokuun puolessa välissä.

Ja Tukholman Kulturhusetissa tapahtuu koko ajan. Nyt en puhu siitä upeasta ohjelmasta, jota siellä on tarjolla, vaan toiminnallisista muutoksista joita koko ajan tuntuu olevan vireillä. Nyt on sarjakuviin erikoistunut Serieteket muuttanut katutasosta toisen kerroksen kirjastoon Läsesalongen, joka taas ollaan siirtämässä suurempiin tiloihin katutasolle. Lapsille ja perheille suunnattu Rum för barn on myös niin suosittu, että tälle kohderyhmälle ollaan suunnittelemassa lisää tilaa!

Tukholman pääkirjaston, Asplundin kirjaston lisärakennussuunnitelmien etenemisestä en tällä hetkellä tiedä mitään, mutta kehitys ei Tukholmassa ole toki pysähtynyt. Uusinta uutta edustavat maanalaisen asemien yhteyteen suunnitellut kolme kirjastoa, joista yksi, Högdalen on jo avattu. Sen raikasta ilmettä voi vilkuilla oheisen linkin kautta http://biblioteket.se/?id=4937

14.3.2009 15:44 | Maija Berndtson | Viestejä: 1 | Kommentoi

Ja voittaja on...

Oslossa käynnistyi juuri sikäläisen kaupunginkirjaston Deichmansken pääkirjaston arkkitehtuurikilpailun juryn työskentely, jossa itsekin olen mukana. Maaliskuun lopussa jury julistaa voittajan, mutta tällä hetkellä en voi kilpailusta kertoa muuta kuin mitä on tarjolla kilpailun järjestäjän Hav Eiendomin sivuilta http://www.haveiendom.no/nor/Prosjekter/Deichman/ Sieltä löytyy sekä kilpailuohjelma että kilpailuun osallistuvan 20 arkkitehtitoimiston nimet.

Århusissa vastaavan kilpailun voittaja julkistettiin tiistaina 3.3. Tietoa siitä löytyy oheiselta sivulta
http://www.multimediehuset.dk/sw5835.asp Kilpailuna nämä kaksi ovat aivan erilaisia, mutta kumpaakin läheltä seuranneena voin sanoa, että tulevaisuuden fyysisen kirjaston suunnittelu näinä aikoina on mielenkiintoinen ja haasteellinen tehtävä, kun mietitään, mitä muutetaan ja mitä säilytetään.

Århusin kirjasto on tulevaisuuden suunnittelussa kulkenut jo nyt pitkän ja kokeellisen tien, jossa on kuultu sekä käyttäjiä että työntekijöitä. Prosessin kuluessa on tehty monia projekteja, opintomatkoja ja kokeiluita, jotka kaikki on myös dokumentoitu yllä mainituilla Multimedehusetin sivuilla. Jos emme olisi läheisiä yhteistyökumppaneita Århusin kirjaston kanssa, muuttuisin vihreäksi kateudesta...

Matkustava suurlähettiläämme, Kirjasto 10:n Kari Lämsä kävi äskettäin luentomatkalla Bilbaossa ja kertoi kummia. Senhän me kaikki tiedämme, että arkkitehti Frank Gehryn suunnittelema Guggenheim taidemuseo muutti Bilbaon teollisuuskaupungista maailmankuuluksi kulttuurikaupungiksi.

Mutta nyt siellä suunnitellaan myös kulttuurikeskus Alhondigaa, jonka elementit ovat Tieto, Hyvinvointi ja Viihde. Kirjasto tai oikeastaan mediateekki on osa kokonaisuutta, johon kuuluu myös uima-allas, kylpylä ja kuntosali sekä monia muita toimijoita. Voi kuitenkin sanoa, että näissä tiloissa sielu ja keho kohtaavat kuin antiikin kirjastoissa konsanaan.

Suunnittelijana on maailmankuulu Philippe Starck http://www.philippe-starck.com/ . Hän kuvaa projektia näin: ”It is not an architectural project, but rather a screenplay for life, dedicated to families, lovers, mothers, children and all the people of Bilbao.” http://www.alhondigabilbao.com/ingl/home.htm

Puitteet ovat komeat, sen kertoo jo nimikin. Alhondiga on nimittäin arabiaa ja tarkoittaa viinivarastoa. Kyseessä on 1900-luvun alussa rakennettu entinen viinivarasto, joka puretaan sisältä täysin ja tilalle rakennetaan kulttuuria ja viihdettä. Mutta jos puitteet ovat hienot, niin sisältö – ainakin kun puhutaan kirjastosta – kaipaa kehittämistä, kertoi Kari. Mallia otetaan muualta ja tällä kerralla luennoimassa olivat edustajat muun muassa Århusista ja Helsingistä.

Kirjastoja siis suunnitellaan samaan aikaan kun keskustelu kirjan tulevaisuudesta ja e-kirjasta käy kuumana. Murroksen nopeutta on vaikea arvailla, mutta minulle elämäntapamme muutos konkretisoitui junamatkalla Oslon keskustasta lentokentälle. Matkustajat olivat ilmeisesti työmatkalla olleita liikemiehiä, joten otos ei ole normaali. Mutta jotain kertonee se, että yksi puhui kännykkäänsä, toinen katseli kännykästään elokuvaa, kolmas näpräsi iPodia, neljäs kirjoitteli kannettavallaan ja viides luki – e-kirjaa!

Lukija paljastui britiksi, joka kertoi, että hänellä on e-kirjassaan 120 taskukirjaa, jotka hän oli ostanut puoleen hintaan painettuun kirjaan verrattuna. Lisäksi laitteeseen kuului ostohetkellä lisäetuna 80 tekijänoikeuksien ulkopuolella olevaa klassikkoa. Hän kertoi lukevansa vaihdellen kumpiakin. Kirjastoa hän saattoi käyttää kun tarvitsi ns. coffee-table kirjoja eli kauniita isokokoisia kuvateoksia.

Ja voittaja on...

5.3.2009 23:11 | Maija Berndtson | Viestejä: 1 | Kommentoi

Lisäyksiä: 1 - 10 / 32

[|<]

[<]

[>]

[>|]

Rekisteröitymällä voit myös tilata foorumien ja blogien viestit sähköpostiisi. Voit myös tilata viestit RSS-syötteenä.

Foorumien ohjeet ja säännöt
Foorumien ja blogien viestien haku – viestejä voi etsiä myös sivujen haulla
Ohjeet ja palvelut rekisteröityneille
RSS-ohje

Sisäänkirjautuminen