Kirjasto on viihtyisä ja rauhallinen levähdyspaikka, jollaisia kaiken kiireen ja paineen keskellä pitäisi voida vaalia ja niiden toiminta turvata. Kirjastossa voi viettää hetken hiljaa omassa rauhassaan, tavata tuttavia muutaman sanan vaihtaen, nauttia kulttuurin ja tiedon tarjonnasta.
Kaikkia kirjoja ei onneksi tarvitse omistaa, ja usein unohtuu, ettei kirjojen lainaaminen Suomessa maksa mitään. On loistavaa, että joku kirja voi pysyä kestosuosikkina silloinkin, kun sitä ei omista. Kustaa VilkunanVuotuisen ajantiedon tapaisen kirjan faktat voi tarkistaa lainakirjasta kerta toisensa jälkeen, ja antaa lukusuhteen rauhassa syvetä. Kun kirjaston kirjan on lukenut tarpeeksi moneen kertaa, alkaa miettiä, eikö sille sittenkin löytyisi kodin kirjahyllystä kolonen, sillä Vilkunan kirja on vetävä ja energinen tietoteos, joka tekee menneiden aikojen lumosta elävää. Vuotuista ajantietoa voi lukea kuin kalenteria tarkistaen päivä päivältä, mitä vanha kansa juuri nyt olisi pitänyt tärkeänä tehdä. Kirjan uudemmasta valokuvin varustetusta laitoksesta nämä tiedot tulevat vielä elävämmiksi: noin vierrettiin kaskea, noin kiristettiin huivi hiusten ympärille, noin vedettiin miesporukalla nuottaa.
Kaikkia kirjoja ei myöskään tarvitse osata lukea, sillä kirjasto on myös pienten lasten. Lapsiperheille kirjasto on pelastus jo pitkään ennen lukutaitoa. Lastenkirjaosastoilta löytyvät iltasadut ja kuvakirjat, mutta kirjastosta saa apua myös niihin hetkiin, jolloin perheen pienimmille täytyy olla vaivatonta viihdykettä. Kirjastojen videolainaus on hyvää palvelua ja valikoima tasokas. Lapsille on tarjolla muutakin kuin markkinoinnilla valta-asemansa lunastanutta Disney-tuotetta. Esimerkiksi ruotsalaisen Sven Nordqvistin Viiru ja Pesonen -hahmot ovat olleet suurmenestys kirjoina, ja niistä tehdyt videot ja DVD:t ovat nekin korkeatasoisia ja eettisesti viehättäviä suvaitsevaisina ja ymmärtäväisinä. Nauraakin saa, sekä aikuinen omasta näkökulmastaan että lapsi omastaan. On hyvän kulttuurin merkki, kun erilaiset ihmiset nauttivat kukin omalla tavallaan.
Lähellä kirjaston videohyllyä ovat cd-levyt, joiden äänikirjat opettavat keskittymistä ja eläytymistä. Äänikirjat ovat hyvä apu esimerkiksi pitkillä automatkoilla, ja niiden ehdotonta aatelia on pitkä sarja cd-levyjä, joilla Heikki Määttänen lukee ääneen Tarua Sormusten Herrasta. Määttänen ehti tehdä sarjan valmiiksi vähän ennen kuolemaansa, ja onneksi ehti. Hänen pehmeä ammattilaisen äänensä on juuri oikean sävyinen mestariteoksen kertojaksi.
Hienointa kirjastossa on se, että kirjat odottavat nöyrästi tulevansa luetuiksi. Valinta on kirjastossa kävijän: hän itse on se joka valitsee ja seuloo, eikä hän ole vastuuvelvollinen kenellekään. Niinpä kirjastosta voi yhtä lailla kantaa kotiinsa tusinoittain kirjoja kuin vain nauttia kirjastossa käymisen tunnelmasta lainaamatta yhtäkään kirjaa, videota tai äänikirjaa.
Kulttuuria, tietoa ja viihdykettä on tarjolla monissa muodoissa. Lehtiosastojen suosituimpia harrastelehtiä luetaan vuosikerta tai pari taaksepäin, kuten omassa Klaukkalan lähikirjastossani Suurta Käsityölehteä. Lehteä lukiessa saa nauttia kirjaston leppoisasta tunnelmasta, vaikkapa unelmoiden vaivattomien ompeluohjeiden ja mutkattomien kaavojen tuottamista omaperäisistä vaatteista. Ei sillä väliä, että todellisuudessa ne jäävät kesken tai osoittautuvat vähintäänkin omatekoisen näköisiksi. Unelmat ovat tärkeintä, ja niitä me saamme kokea kirjastoissa. Ihan ilmaiseksi.
Paula Havaste
FT, ohjelmapäällikkö
Heureka, suomalainen tiedekeskus
Kirjastolehti 1/2005 ”Minun valintani”