Uudet tuttavuudet lasten- ja nuortenkirjallisuudessa tarjoavat fantastisia kurkistuksia eri kulttuureihin.
Ensi vuoden maaliskuuhun ja uuteen Harry Potteriin on vielä aikaa. J aana Kaparin ahertaessa suomennoksen parissa ei fantasian ystävien kuitenkaan kannata tyytyä pureskelemaan hermostuneena kynsiään, vaan on aika haukata kiinni kirjastojen tuoreeseen tarjontaan.
Tänä vuonna monet tutut sarjat ovat saaneet jatkoa. Esimerkiksi Brian Jacquesin eläinfantasiasarja Redwallin taru on edennyt jo kymmenenteen osaansa, ja Eoin Colferin kolmas Artemis Fowlkin on julkaistu. Mutta aivan uusien tuttavuuksien kannalta syksy on ollut suorastaan fantastista aikaa, seikkailua löytyy moneen makuun.
Vähän varttuneempien lukijoiden kannattaa ehdottomasti tutustua saksalaisen Cornelia Funken "Rosvoruhtinaaseen" . Orpoveljekset Bo ja Prosper pakenevat ilkeää tätiään Venetsiaan, ja tapaavat siellä eriskummallisen lapsijoukon, josta pitää huolta vielä kummallisempi poika, Rosvoruhtinas. Rosvoruhtinas elättää viittä lasta varastamalla heille arvoesineitä - tai niin kaikki luulevat. Eräänä päivänä ahne kauppias Ernesto Barbarossa tarjoaa Rosvoruhtinaalle helppoa ja rahakasta keikkaa. Eräs varakas kreivi on valmis maksamaan mielettömän summan vaatimattoman puisen siiven varastamisesta. Homman pitäisi olla läpihuutojuttu, ja pahaa aavistamatta lapset tarttuvat koukkuun. Mutta Bolla ja Prosperilla on kannoillaan tädin lähettämä sitkeä salapoliisi, ja kun vielä Rosvoruhtinaankin synkeät salaisuudet alkavat paljastua, on soppa melkoinen.
Cornelia Funke kuljettaa lukijaansa Venetsian salaperäisessä yössä, kanaaleissa ja pimeillä kujilla, joissa voi tapahtua vaikka ihmeitä. Juonikuvio on melkoisen monimutkainen, mutta hienosti rakennettu jännitys säilyy loppuun saakka - huumoria unohtamatta.
Hieman kevyemmän mysteerin, joskin vähintään yhtä eksoottisen tapahtumapaikan, tarjoaa Caroline Lawrensen "Ostian koirat" -romaani. Päähenkilö Flavia-tyttö asuu Rooman satamakaupungissa Ostiassa ja vuosi on 79 jKr, joten historian ystävillä riittää tässä tarinassa pureksittavaa.
Flavian salapoliisitarina alkaa, kun joku murhaa raa´asti naapurin koiran. Älykäs Flavia pääsee roiston jäljille ja saa rikosta selvittäessään itselleen uusia, erilaisia ystäviä, joiden kautta roomalaisen kulttuurin monet piirteet taitavasti ja kaunistelematta esitellään lukijalle. Jonatan-poika on kristityn naapuriperheen vesa, Nubia on orjatyttö Afrikasta ja Lupus taas rutiköyhä, mykkä kerjäläinen. Nämä lapset joutuvat rikosta selvittäessään vastakkain niin ilkeän orjakauppiaan kuin raivokkaan villikoiralaumankin kanssa. Loppuratkaisu kuitenkin osoittaa, että myös antiikin Roomassa voi terävällä päättelyllä estää yhden jos toisenkin rikoksen.
Ostian koirat aloittaa Roomalaismysteerit -sarjan, joten lisää jännitystä aikojen takaa lienee luvassa.
(WSOY)
Amerikkalaiskirjailija Neil Gaiman ei ole suomalaisille lukijoille uusi tuttavuus. Hänen aikaisemmin suomennetut romaaninsa ovat kuitenkin kaikki aikuisille suunnattuja, joten "Coraline varjojen talossa" on syytä esitellä tässä yhteydessä.
Coraline-tytön kauhunhetket alkavat, kun hän avaa salaperäisen oven perheen uuden talon olohuoneessa. Oven takana asuu nainen, joka näyttää hänen äidiltään, mutta iho on kalvakas ja silmät kiiluvat ahnaina mustina nappeina. Nainen yrittää houkutella Coralinea jäämään toiseen, outoon todellisuuteen, mutta tyttö on varuillaan eikä suostu naisen vaatimuksiin. Mutta sitten katoavat Coralinen vanhemmat, eikä hänellä ole enää vaihtoehtoja: jännittävä taistelu Coralinen ja kauhean noita-akan välillä on väistämätön.
Neil Gaimanin maailma on yhtä aikaa pelottavan kaunis ja outo - pieni kirja nostaa niskakarvat takuuvarmasti pystyyn.
Vanhemmille fantasian ja seikkailun ystäville on tänä syksynä tarjottu varsinainen helmi. Australialaiselta Lian Hearnilta on suomennettu Otorin klaanin tarina -fantasiatrilogian avaus. "Satakielilattia"-romaanissa Lian Hearn yhdistää keskiaikaisen samuraiden Japanin ja fantasiakirjallisuuden perinteet. Syrjäisessä vuoristokylässä kasvanut Takeo-poika joutuu yllättäen orvoksi ja samalla hänet siepataan keskelle klaanien välistä valtataistelua. Tarinan edetessä Takeo löytää itsestään yllättäviä kykyjä, jotka viittaavat heimoon, salaperäiseen vakoojien ja salamurhaajien veljeskuntaan. Niinpä Takeolle asetetaan vaativa tehtävä: hänen on murhattava ilkeä Tohanin klaanin päällikkö, joka nukkuu untaan turvassa satakielilattian takana. Kaikki ei kuitenkaan suju suunnitelmien mukaan, etenkin, kun kaunis neito sotkeutuu kuvioon.
Suuri seikkailu, ripaus romantiikkaa, mielenkiintoinen kulttuuri, sympaattinen päähenkilö, omaperäinen maailma - juuri tämän enempää ei voi fantasiakirjalta vaatia. Paitsi no, ehkä hieman huumoria.
Mervi Heikkilä
Artikkeli julkaistu alun perin Kirjastolehdessä.