Teksti: Ritva Hokka-Ahti
Artikkeli julkaistu alun perin Kirjastolehdessä.

Joku väittää ihmistä sivistyneeksi, kun tämä huomaa avata toiselle oven. Jonkun mielestä sivistys on laajaa lukeneisuutta ja tietopääomaa. Wikipedian mukaan “sivistys on jossakin kulttuurissa oleva käsitys siitä, mitä tuon kulttuurin jäseneltä vaaditaan käytöksen ja opillisen tietämyksen suhteen”.

Kirjastolain mukaan kirjastopalvelujen tulee edistää väestön yhtäläisiä mahdollisuuksia sivistykseen. Mitä sivistyksellä tässä yhteydessä tarkoitetaan, on epäselvää. Kun jonkun mielestä mikä tahansa kirjoitettu tai musisoitu tuote sisältää sivistystä, asettaa joku toinen sivistyksen riman korkealle. Viime aikoina tiuhaan toistettu lause “ei ole väliä mitä lukee, kunhan lukee” on korkeakulttuurin ystävälle kauhistus. Ajatus lohduttanee tv:n tekstejä tavaavia sohvaperunoita.

Monissa kirjastoissa ei enää ole vanhaa tietokirjallisuutta, ainakaan avohyllyissä. Isoissa kirjastoissa varastot sisältävät aarteita, joita yleisö saa käsiinsä vain pyytämällä. Käytäntö on asiakkaalle ongelmallinen. Täytyy tietää jo ennakkoon, mitä haluaa, vaikkei vielä tiedä mitä on olemassa.

Mitä kirjasto sitten voisi tarjota äkkivaurastuneelle Paavo Saarijärvelle, joka on huomannut paitsi yleissivistyksensä myös käytöstapojensa olevan ohuita kuin keväinen jää? Vaikka Paavo tietääkin, että Suomessa arvostetaan paksua lompakkoa, on silti hyvä tietää jotain ihmiskunnan suurista aatevirtauksista ja yhteiskunnallisista liikkeistä. Ehkä Paavokin voi sitä kautta paremmin ymmärtää globalisaatiota, kiina-ilmiötä ja shariaa. Kysyimme neuvoa taiteilijaprofessori, runoilija Risto Ahdilta, joka antoi esimerkkejä omasta lukulistastaan.

Kreikkaa pidetään länsimaisen sivistyksen kehtona. Jos Paavo nyt haluaa lukea yhden tärkeän teoksen, joka auttaa häntä ymmärtämään länsimaisen demokratian kehitystä, mistä hän aloittaa?

On hyvä, jos Paavo muistaa jotain koulun historiantunneilta ja oppikirjoista. Jos ei, kannattaa ottaa käteen vaikkapa Will Durantin teos “Suuria ajattelijoita”. Teosta selaamalla voi nopeasti päästä sisälle länsimaisen filosofian, aatehistorian ja yhteiskunnallisten näkemysten perusteisiin. Toinen on Aspelinin ”Ajatuksen tiet”, josta voi ammentaa perustietoa.

Jos aikaa on niukasti, kannattaa lukea jotain Sokrateelta ja Aristoteleeltä, mutta erityisesti suosittelen Platonia.  Platonin tuotanto ruoskii meidän aikamme vallankäyttäjiä sekä tavallista kansaa.

Mitä muita filosofioita tai aatteita Paavon on hyvä tuntea? Ehkä hän joutuu puhumaan liikelounaalla Ranskan konsulin kanssa tai pääsee Linnan juhliin. Siellä joutuu väistämättä aukaisemaan suunsa.

Valtaosa länsimaisesta filosofiasta käsittelee kristinuskon perusteita. Nietschzen, Kierkegaardin ja Marxin nimien taakse pitäisi jokaisen sivistyneen ihmisen vilkaista. Sören Kierkegaardia ajattelua pidetään pitkälti eksistentialismin peruskivenä. Hänet mainitaan 1800-luvun ylivoimaisesti tärkeimpänä ajattelijana.

Karl Marx taas loi kommunistisen utopian, joka vaikutti ennen kaikkea 1900-luvun ihmisiin ja sitä kautta koko maailman politiikkaan. Marxin, Engelsin ja Leninin valikoimateos “Nainen, perhe ja yhteiskunta” taas korotti naisen miehen rinnalle taistelussa tasa-arvoisen yhteiskunnan puolesta – niin hyvässä kuin pahassa.

Mutta 1800-luvun puolivälin jälkeen länsimaiseen sivistykseen on kuulunut myös muiden kulttuurien ja uskontojen tuntemus: Tao Te King, Mahabharata, mutta ainakin Gita-eepos, Koraani, Zen-buddhalaisuus – Gilgames, Kalevala, Popol Vuh.  Romantiikan aikakausi vaati sivistyneeltä ihmiseltä myös vanhojen, pakanallisten kansalliseeposten tuntemusta. Luettelo voi muodostua pitkäksikin, mutta usein oivaltamiseen riittää muutama sivu. Esimerkiksi Tao Te Kingin ajatteluun pääsee käsiksi kahden ensimmäisen sivun avulla.

Moderneista ajattelijoista löytyy kaikki tämä sivistys. Simone de Beauvoir, Sartre, Krishnamurti, von Wright – sivistyneen ihmisen seura tekee sivistyneeksi. Laajalti lukenut ihminen tarjoaa oikotien! 

Mitä kaunokirjallisuutta Paavon sitten kannattaa lukea? Varmaan peräkammarin pojan on hyvä tuntea aikaamme eniten vaikuttaneita romaaneja ja runoja, vaikka vain nimeltä.

Liikkeelle voisi lähteä vaikka Homeroksen Odysseiasta, joka on erinomainen länsimaisen sielun peili. Olisi hyvä tuntea Dante ainakin nimeltä. Boccaccion “Decamerone” on kevyempää luettavaa, mutta luotaa hyvin yhä edelleen vallalla olevaa moraalia.

Cervantesin “Don Quijote” on kirjojen kirja, välttämätön. Samoin Shakespearen “Kuningas Lear” on välttämätöntä luettavaa, sehän on ensimmäisiä länsimaisen demokratian perusteoksia. Shakespearen jälkeen olisi syytä syventyä Swiftin “Gulliverin” yhteiskuntakritiikkiin. Gogolin “Kuolleet sielut” taas herättää sielun kuolleista. Dostojevskin “Karamazovin veljekset” tarjoaa syvän kuvan länsimaisen ihmisen ajattelun ristiriidoista. Hasekin “Sotamies Svejkin” anarkismi tervehdyttää ja Kafkan tekee hulluksi. Mitä taas tulee esteettisiin elämyksiin, niin Tsehov, Baudelaire ja Lorca ovat suoranainen välttämättömyys.

Sivistynyt ihminen seuraa modernia aikaa oman mieltymyksensä mukaan, niinpä hän saattaa olla perehtynyt vaikkapa Nerudan runouteen, Marquesin taianomaiseen proosaan, japanilaisiin mestareihin Kawabataan tai Tanizakiin. Jo pelkkä Italo Calvinon nimen mainitseminen vakuuttaa kuulijat.

Sivistyneen ihmisen tulee tunnistaa kotimaista kirjallisuutta yleensä, vaikkapa Sillanpää, Kivi ja Runeberg. Välttämättä olisi tunnettava Haavikko, Manner, Tove Jansson ja Väinö Linna. Jaakko Juteinia, Aarni Koutaa tai Yrjö Kaijärveä ei kirjaston avohyllyissä näy – vahinko.

Entäs se ”kulttuurissa oleva käsitys hyvästä käytöksestä”?

Punaviinien tunteminen tai lautasliinan taitoksien osaaminen ei vielä tee ihmistä sivistyneeksi, vaikka toki näiden osaamisesta ei ole haittaakaan. Kirjaston hyllyistä kannattaakin poimia joku hyvä käytösopas ja tutkia sitä.

Eikä pelkkä kirjallisuudentuntemus riitä. Sivistynyt ihminen ymmärtää, että kaiken luetun ja kirjoitetun tulee auttaa ymmärtämään kanssaihmisiä. Hyvä on muistaa, että sivistynyt ihminen pitää kanssaihmisiään uskonnosta, rodusta ja sukupuolesta riippumatta vähintään itsensä arvoisena.

Lempeä lukulista sivistystä kaipaaville

Platon: Teokset, 1999
Snellman, J.V.: Valitut teokset, 1901
Freud, S.: Unien tulkinta, 2001
Maeterlinck, M.: Köyhäin aarteet, 1918
Steiner, R.: Vapauden filosofia, 1979
Koskimies, K: Kreikkalaisten ja roomalaisten mytologia, 1895
Harva, U.: Suomalaisten muinaisusko, 1948
Krohn, K: Suomalaisten runojen uskonto, 1914-15
Macchiavelli, N.: Ruhtinas, 1997
Weber, M.: Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki, 1990
Marx, K.: Kommunistinen manifesti, 1998
Beauvoir, S.: Toinen sukupuoli, 1999
Darwin, C.: Lajien synty, 1988
Hawking, S.: Ajan lyhyt historia, 2000
Nuorison käytös, 1923
Eepoksia: Edda, Beowulf, Niebelungein laulu, Saagat, Kalevipoeg, Snorri
Runoutta: Aale Tynni: Tuhat laulujen vuotta, Maailman runosydän, Tähtien väri

Kirjastot ja sivistys

Sivistyksen luonnetta voi pohtia lisää ja hakea kirjastojen näkökulmaa siihen Tampereen Metso kirjastossa 25.11.2006 klo 9-15.  Siellä on silloin Kirjastoseuran ja Tampereen kaupunginkirjaston järjestämä Kirjastot ja  sivistys seminaari.

ÄLÄYS:

Punaviinien tunteminen tai lautasliinan taitoksien osaaminen ei vielä tee ihmistä sivistyneeksi.

Sivistynyt ihminen pitää kanssaihmisiään uskonnosta, rodusta ja sukupuolesta riippumatta vähintään itsensä arvoisena.