Vuoden 2002 dekkariparhaimmisto

SE MURHAA JOKA OSAA

Ari Haasio
Kirjastolehti 1/03

• Michael Connelly: Mustempi kuin yö (A Darkness More than Night, 2001). Suom. Mika Tiirinen. Gummerus 2002.
• James Ellroy: The Cold Six Thousand - Verirahat (The Cold Six Thousand, 2001). Suom. Juha Ahokas. Like 2002.
• Elisabeth George: Syntisen jäljillä (In Pursuit of the Proper Sinner, 1999). Suom.Pirkko Biström. WSOY 2002.
• Henning Mankell: Tanssinopettajan paluu (Danslärarens återkomst, 2000). Suom. Laura Jänisniemi. Otava 2002.
• Val McDermid: Kahlekuningas (The Wire in the Blood, 1997).Suom. Ilkka Terho. Otava 2002.
• Ian Rankin: Paljas poliitikko (Strip Jack, 1992). Suom.Osmo Saarinen. Blue Moon 2002.
• Andrew Vachss: Kivun hallinta (Pain Management, 2001). Suom. Juha Ahokas. Like 2002.
• Charles Willeford: Kuoleman valttikortit (The Way We Die Now, 1988). Suom. Hannu Tervaharju. Like 2002.

Kolme kovaksikeitettyä

Charles Willefordin Hoke Moseley -kvartetin suomennostyön loppuunsaattaminen on Likeltä hatunnoston arvoinen suoritus. Willefordin neljä Moseley-teosta: Miami Blues, Uutta toivoa kuolleille, Sivuraide ja nyt ilmestynyt Kuoleman valttikortit, ovat kaikki lajinsa parhaimmistoa.

Moseley on miamilainen rikosetsivä. Hieman nukkavieru, oikeudenmukainen kahden lapsen yksinhuoltaja, joka painiskelee arkisten ongelmien parissa rikosten ratkomisen ohessa. Kuoleman valttikortit on hieno ja melankolinen finaali jo ennestään kunnianhimoiselle sarjalle. Siinä ympyrä sulkeutuu komeasti. Moseley soluttautuu kodittoman valepuvussa siirtotyöläisten, prostituoitujen ja soppakeittiöiden maailmaan tavatakseen miehen, joka on lähetetty tappamaan hänet.

Teoksen kenties parasta antia on etnisten vähemmistöjen ja syrjäytyneiden ihmisten elämän kuvaus. Willeford on itsekin elänyt noissa olosuhteissa nuorena. Hän kertoo karuista ja lohduttomista miehistä ja naisista suoraan ja kaunistelematta.

Myös James Ellroyn Verirahat ja Andrew Vachssin Kivun hallinta ovat tutustumisen arvoisia teoksia. Verirahat on voimakkaalla yhteiskuntakritiikillä ryyditetty tarina 1960-luvun Yhdysvalloista, jota johtaa todellisuudessa aivan joku muu kuin maan presidentti. Ellroy kritisoi korruptoituneita poliisivoimia, otta kantaa rasismiin ja koko amerikkalaisen yhteiskuntajärjestelmän mädännäisyyteen. Ellroyn USA on savijaloilla seisova huumekeisareiden, mafiosojen ja raharikkaiden yhteiskunta, jossa pieni anoo ja iso sanoo. Teos on intensiivinen lukukokemus, joka pysyy hyvin koossa sen valtavasta laajuudesta huolimatta.

Vachssin Kivun hallinta kuvaa alamaailmaa ja sen lahjomatonta sankaria, ex-linnakundi Burkea, joka taistelee lasten hyväksikäyttöä vastaan. Kivun hallinta on kohtalaista keskitasoa Vachssin koko tuotantoon nähden, mutta sinänsä oiva rikoskertomus erilaisesta näkökulmasta kirjoitettuna. Vachssin maailma ei ole virkavallan maailma vaan roistojen, nilviäisten ja mielipuolien valtakunta.

Brittidekkarin aatelia

Vuoden yksi mielenkiintoisimmista perinteisemmistä dekkareista on Elisabeth Georgen taidokas Syntisen jäljillä . Kirjailija on mestarillinen miljöökuvaaja ja hän luo henkilöhahmoistaan todentuntuisia ja uskottavia. Teoksessa yhdistyvät dekkarin parhaat piirteet taidokkaaseen romanttiseen kuvioon, jota George käsittelee taitavasti. Kaunis, eleetön ja hienostunut rikosromaani!

Val McDermidin Kahlekuningas on järjestyksessä toinen poliisipsykologi Tony Hillin tutkimuksia kuvaava teos. Se on huippuunsa viety psykologinen jännitystarina, jonka avulla Mc Dermid pohtii filosofisesti pahuuden olemusta ja sen ilmenemismuotoja. Nuoria tyttöjä katoaa eri puolilla maata. Onko kaiken takana peräti eräs julkisuuden henkilö...

Ian Rankin Paljas poliitikko on kirjailijan tuotannon huippua edustavia teoksia. Rankin kuvaa karheasti skotlantilaista arkipäivää ja sen ongelmia televisiostakin tutun John Rebusin viskinpolttamalla äänellä. Kaunis ja haikea teos, jossa on myös voimakas yhteiskunnallinen pohjavire.

Älä unohda näitä!

Muista tutustumisen arvoisia teoksia ovat ehdottomasti Micheal Connellyn Mustempi kuin yö . Siinä jo aiemmista kirjailijan teoksista tutut hahmot Terry McCaleb ja Harry Bosch kohtaavat hyytävissä merkeissä. Teos on dialogiltaan ja tunnelmaltaan nautittava, eheä lukuelämys. Myös Henning Mankellin Tanssinopettajan paluu kuuluu vuoden 2002 mielenkiintoisiin tuttavuuksiin, sillä se on ensimmäinen Wallander-sarjan ulkopuolinen teos, jonka päähenkilö on rikospoliisi Stefan Lindman.

PS.

Nalle Puhin luoja, itsekin dekkarikirjailijana kunnostautunut A.A. Milne on todennut aikanaan, että kaikkien mukavien ihmisten heikkoutena ovat dekkarit.