Teksti Ritva Hokka-Ahti

Jos kaipaa arkeen tukea ja mielialan kohentamista voi yksi mahdollisuus löytyä kirjallisuusterapiasta. Kirjailija, FM Niina Hakalahti on juuri päättänyt kaksivuotisen kirjallisuusterapia-koulutuksen. Koulutus oli ammatillista täydennyskoulutusta Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskuksessa.

Kirjallisuusterapia ei ole täsmälääke

Kirjallisuusterapia on lukemista tai itse tekstin tuottamista, ja se voidaan toteuttaa yksilönä tai ryhmässä. Tukea antava kirjallisuusterapia kokoontuu ohjaajan vetämissä ryhmissä. Niin sanottu kliininen kirjallisuusterapia on selkeästi laitoksissa tapahtuvaa sairaiden ihmisten hoitoa.
Kliinisessä kirjallisuusterapiassa vuorovaikutteinen suhde terapeutin kanssa on keskeinen. Sekä tukea antavassa että kliinisessä terapiassa on ryhmän merkitys suuri.
Kirjallisuusterapiassa ihanteellinen työpari olisi kirjallisuutta tunteva ammattilainen ja terveysalan asiantuntija. Kirjallisuuden tuntemus on yksi keskeinen työn edellytys.
Runot ovat ehtymätöntä materiaalia kirjallisuusryhmille. Tekstin tulisi olla yhtä aikaa yksityistä ja yleistä, eikä liian postmodernia. Lasten ja nuorten kanssa edetään monesti teemoittain.
-Tavoitteet määritellään jo alussa. Päämääränä voi olla oman itsensä parempi tunteminen, tai oman käyttäytymisen ymmärtäminen, ainakin kehityksellisissä tai kasvuryhmissä. Seuraava askel on, että näille asioille tehdään jotakin. Mielenterveyden ongelmista tai sairauksista kärsiville teksti voi antaa rohkeutta elämiseen.
Mikään täsmälääke kirjallisuusterapia ei kuitenkaan ole, toteaa Niina Hakalahti. Mutta se voi auttaa pääsemään vapaaksi elämän ahdistavan "juustokuvun alta", kuten eräs osallistuja kertoi.

Kun on pakko tarttua kynään

Itseään kirjoittamalla terapoivat eivät enää tyydy nimettömyyteen. Elämänkertakirjoittaminen ja ahdinkoon joutuneiden julkkisten tunnustuskirjat ovat vyöryneet markkinoille. Niin sanottu "terapiakirjallisuus" valtaa kirjastojenkin hyllymetrejä.
Niina Hakalahti sanoo, että kirjallisuusterapiakoulutuksen kautta saatu tieto on tärkeää hänen työssään Pirkanmaan läänintaiteilijana ja kirjoittajien ohjaajana.
- Aina osa kirjoittajista käyttää kirjoittamista terapiana. Tekstin esteettinen taso ei ole se tärkein, vaan se mitä sanojen takaa löytyy. Toisaalta terapeuttista voi olla sekin, että löytää ajatuksilleen mahdollisimman osuvan muodon.
Miten sitten sanan voima toimii? Mika Kiiskinen Tampereen yliopistossa etsi pro gradu-työssään vastausta tähän kysymykseen. Hänen mukaansa tekstit toimivat ponnahduslautana oman elämän tutkimiseen. Miksi-kysymykset eivät aluksi ole tärkeitä. Paljon tärkeämpää on tunnistaa tunteitaan ja löytää vaihtoehtoisia suhtautumistapoja oman elämänsä vaikeuksiin. Vasta tämän jälkeen voidaan lähteä etsimään syitä.
Kiiskisen mukaan lukeminen voi parantaa ihmisen reagointikykyä. Masentuneen ihmisen näkökenttä kapenee, asioita ei jaksa huomata. Runon tai kertomuksen kautta voidaan stimuloida mielikuvitusta. Kiiskisen mukaan "kirjallisuusterapiassa etsitään omaa ääntä toisten äänien avulla. Kirjallisuus on se kaikuva luola, jonka avulla ennen salatukin äänet voidaan tunnistaa ja saada kuuluviin".

Nina Hakalahden kirjavinkkejä kirjallisuusterapiasta