Teksti: Ritva Hokka-Ahti
Kirjastolehti 5/02

Simo Frangén on koko kansan suosikki. Frangénin toinen minä, Maisteri Frangén, on jo hyvää vauhtia nousemassa Suomi-viihteen ikoniksi. Maailman ympäri-visailun loppulause on jokaiselle tuttu: "Minä en lähde matkalle maailman ympäri, minä lähden Tampereelle, moi!" Suosion takana on kuitenkin rankkaa työtä, tarkkaa ohjelman rakentamista ja urakointia tekstin parissa.
Frangénissa hämmästyttävintä on se, että hän todellakin on Maisteri. Hän ei esitä hahmoa, vaan puhuu ja elehtii juuri niin kuin Maisteri tekee. Ja saa katsojan hyvälle tuulelle.
- En ole varsinainen vitsinkertoja, vaikka monet sitä minulta odottavat. Olen koomikko, tykkään lavaesiintymisestä. Toisaalta olen sosiologi, joka tarkkailee maailmaa ja ihmisiä.
Maisteri on aivan oikeasti yhteiskuntatieteiden maisteri. Frangén valmistui pääaineenaan sosiologia Tampereen yliopistosta vuonna 1990. Gradun aihe oli "Komiikka kritiikkinä - naurettava yritys?"
- Minun oli oikeastaan pakko valmistua, kun pankki rupesi lähettämään ikäviä kirjeitä opintolainan takaisinmaksusta.
Varsinaisesti maisteri-hahmo ilmaantui julkisuuteen vuonna 1988, jolloin Frangén alkoi käyttää titteliä. Hän teki radio-ohjelmaa, jonka nimesi "Maisteri Westermarckin tanssitunniksi". Nimi teki kunniaa tunnetulle sosiologille ja filosofille Edvard Westermarckille.
Sitten syntyi Maisteri Frangén, jonka "Niksinarikka" toimi Ekoisti-ohjelmassa vuosina 1996-2001. Siinä Frangén loi hahmon, jonka tunnusmerkkejä ovat musta puku, vanhanaikaiset silmälasit ja valtava hymy. Maisteri viuhtoo käsillään tuulimyllyn lailla ja suoltaa vitsejä ja sanaleikkejä.

Maailman ympäri synnytti ilmiön

Kun Maailman ympäri-visailu esitettiin ensimmäisen kerran, oli yleisö ällikällä lyöty.
- Perinteisestihän Suomessa tietovisailut ja jääkiekko ovat pyhiä asioita. No, tietysti sitten on niitä todella pyhiä asioita, mutta siis jos puhutaan tästä tavallisesta elämästä, niin jääkiekon ja tietokilpailujen ilme on vakava ja harras. Ei niiden kanssa ole uskallettu pelleillä.
Frangén sanoo, että oli aikamoinen riski sijoittaa hassutteleva juontaja vetämään visailua. Tekijät pelkäsivät, että katsojat eivät pitäisi tyylistä. Toisin kuitenkin kävi. Kansa ihastui studiossa pomppivaan ja hulluttelevaan Frangéniin.
Maailman ympäri on tällä hetkellä television katsotuin visailuohjelma, joskin talvikaudella MTV 3-kanavan Greed on kerännyt isompia katsojalukuja. Maailman ympäri -ohjelmaa seuraa parhaimmillaan yli miljoona ihmistä.
Simo Frangén on yksi kysytyimmistä esiintyjistä Suomessa. Juontokeikkoja riittää lastentapahtumista, firman juhlista ja rokkikonserteista aina Euroviisukarsintoihin. Viime vuonna hänet palkittiin vuoden parhaan tv-esiintyjän Venla-patsaalla. Samaten hän nappasi Telvis-patsaan, joka annettiin yleisöäänestyksen perusteella vuoden suosituimmalle television miesesiintyjälle. Kaiken lisäksi Frangén valittiin Vuoden tamperelaiseksi.

"Elän työn ehdoilla"

- Hullu kun olen, otan liikaa töitä.
Frangén sanoo käyttävänsä suurimman osan ajastaan työn tekoon. Se ei kuitenkaan haittaa, koska työ on juuri sitä mitä hän on aina halunnut tehdä. Hän sanoo, että jos olisi ns. "normaalitöissä", tulisi vapaa-aikana tehtyä sitä samaa kuin nyt. Eli kirjoitettua, juonnettua, esiinnyttyä.
- Käsikirjoittaminen vie suurimman osan ajastani. Työprosessini on yksinkertainen: istun sohvannurkassa, mietiskelen ja teen muistiinpanoja. Ja teen niitä käsin. En oikein pidä tietokoneen ruudun ääressä istumisesta. Totta kai sitten viimeistelen kirjoitukset koneelle, mutta muuten tykkään tästä käsin kirjoittamisesta.
Frangénin huumori syntyy kaveripiiristä ja päivittäisistä tapahtumista. Hän lukee Hesaria ja Aamulehteä, mutta innostuu erityisesti iltapäivälehtien otsikoista.
- Koko elämä näkyy iltapäivälehtien sivuilla, sieltä voi poimia kaikenlaista. Luen myös niin sanottuja hömppälehtiä, vaikkapa Seuraa ja Seitsemää Päivää, saan niistä hyvää materiaalia.
Muuten Simo Frangén lukee aika vähän.
- En kerta kaikkiaan enää jaksa. Kun tekee töitä tekstin parissa koko ajan, ei oikein tahdo löytyä kiinnostusta lukemiseen vapaa-ajalla. Sen sijaan käyn pelaamassa sulkapalloa ja sählyä. Ja sitten luen ahkerasti Veikkaaja-lehteä.

Kirjailija, ja vähän runoilijakin

Vaikka Maisteri on melkein kokonaan luopunut kirjallisuuden lukemisesta, hän on itse tuottelias kirjailija. Yhdessä kolmikko Frangén, Pasi Heikura ja Jyrki Liikka on kirjoittanut kuusi Alivaltiosihteeri-kirjaa. Työn alla on seitsemäs kirja nimeltä "Alivaltiosihteeri - Virallisuus tai henki". Siinä kolmikko ruotii tuttuun tapaan ajan henkeä, ihmisiä ja elämää.
- Mutta emme ilkeästi. Me emme ole ilkeitä, vaan satiirisia, vakuuttaa Frangén.
Alivaltiosihteeri-kirjat ovat olleet myyntimenestyksiä. Viimeisin julkaistu "Alivaltiosihteeri - Virallisuus on ilomme" keikkui Suomen myydyimpien listan kuudennella sijalla ainakin viime marras- ja joulukuussa.
Rokkilehti Rumbaan Frangén ja Heikura tekevät sarjakuvaa "Mies", tosin ajanpuutteen vuoksi enää kerran kuussa. Sarjakuvista on kuitenkin ehditty koota kolme albumia: "Minä, mies" (1991), "Minä, toinen mies" (1995) ja "Kolmas mies" (2000).
Myös entinen tiivis suhde musiikkiin on hieman höltynyt Alivaltiosihteeri-yhtyeen jäätyä keikkatauolle.
- No, en minä nyt mikään muusikko oikeasti ollutkaan, tunnustaa Frangén.
- Mitä nyt vähän näppäilin bassoa muiden mukana, kun esiintyminen houkutti.
Runouskin on houkutellut Frangénia. Yhdessä Pasi Heikuran kanssa on syntynyt kaksi teosta. Tosin ei mitään normaalia riimittelyä, vaan palindromirunoutta. Siinä runot voi lukea alusta loppuun tai lopusta alkuun, teksti pysyy samana. Viimeisin runoteos "Aito idiotiA" sisälsi monta viehättävää haiku-tyyppistä runoa.
- Runous on Suomessa marginaalinen juttu. Eihän runokirjoja juuri myydä. Ja jos runouteen vielä liittää palindromit, niin sanoisin, että on itsemurha julkaista tällainen teos. Me päätimme kuitenkin rohkeasti lähteä tälle tielle.
Iloinen uutinen on, että "Aitoa idiotiA" on myyty jo lähes 4000 kappaletta.
Kouluaikoina Nakkilan kirjasto oli Frangénin suosikkipaikkoja. Hän kertoo melkein asuneensa siellä ja lukeneensa kaikkea mahdollista. Osallistuipa hän kirjastolautakunnan runokilpailuunkin ja voitti.
- Muistan yhden suurenmoisen runoni: Otan silmälasit päästäni / Katson ulos ikkunasta / En näe mitään.

Maisteri vs. Uuno Turhapuro

Simo Frangén ja hänen alter egonsa Maisteri Frangén on tuonut suomalaiseen huumoriin uuden tyypin. Hän ei ole rähjäinen, sikaileva, huonohampainen Uuno Turhapuro. Hän puhuu kohteliaasti ja sanailee nokkelasti. Hänen huumorinsa alkaa pikemminkin ylä- kuin alapäästä.
- En tee puskakomediaa. Mutta voi sanoa, että esiintymiseni on aavistuksenomainen välimuoto puskakomediasta ja akateemisesta olemisesta. Periaatteessa huumorin sisältö ei ole muuttunut miksikään. Meillä on tabuja, joille vitsaillaan. Viinan juominen on yksi klassinen suomalainen huumorin lähde, sillä suhde viinaan on edelleen ongelmallinen.
- Se, että ihmiset ovat saaneet koulutusta, on muuttanut asioita. Koulutusta saanut ihminen ei välttämättä naura Uuno Turhapurolle, vaikka nauraa samoille asioille minun kertomanani. Nykyhuumori on eri muotoista kuin ennen.
Monet humoristit ovat voineet vitsiensä kautta kritisoida vallitsevia oloja. Oikeastaan huumori on tehokkain keino saada kansa hereille. Frangén sanoo, että Maailman ympäri pyrkii olemaan viihdyttävä, kun taas Alivaltiosihteeri-ohjelma Radio Mafiassa ja Radio Suomessa on kriittisempi.
- Jos lähtee tekemään yhteiskuntakritiikkiä, on parempi tehdä se huumorin kautta, pohtii Frangén.
- Vaikka mitään ei saisi muutettua, on ainakin ollut hauskaa.
Frangén myöntää olevansa "aika onnellinen mies".
- Saan tehdä työtä, jota rakastan. Teen vieläpä itseni näköistä työtä. Suomen kokoisessa maassa elannon ansaitseminen tällaisella työllä, joutumatta tekemään kompromisseja, on aika harvinaista.